Kerstin Gier: Unien ensimmäinen kirja; Lupaus

Täytyy sanoa, että Gierin aiempaan trilogiaan verrattuna tämä oli loppujen lopuksi köyhä esitys, ja en voinut olla harmittelematta sitä, ettei tämä oikein iskenyt minuun. En välttämättä jatka sarjan lukemista. Puolessa välissä oli sellainen kohta, jossa tuntui, että pakko jatkaa lukemista, mutta jotenkin kaikki vain lässähti.

Liv Silberin elämä mullistuu, kun hänen äitinsä uuden miehen takia  hän ja hänen siskonsa Mian täytyy muutta Lontooseen. Uusi koulu ja uudet ihmiset. Puhumattakaan komeista pojista. Kaikki ei menekkään suunnitelmien mukaan, kun Liv alkaa nähdä todentuntuisia unia ja jokaseen uneen ilmestyy vihreä ovi, josta hänen tekee mieli kulkea.

Teksti on sujuvaa ja soljuvaa ja sitä on todella nopea lukea, mutta jostain syystä koin kirjan hieman turhanpäiväiseksi. Jotenkin kaikki tapahtui liian helposti. Liv pääsi liian helposti uniin ja ensin kylmänkiskoinen poika onkin lääpällään Liviin. Liian helppoa sanon minä. Saattoihan se olla, että sen on tarkoituskin olla epäilyttävää, mutta se ei tarkoita, että minun pitäisi siitä pitää. Onko väärin haluta kirjalta jotain enemmän, kuin vain helppoja ratkaisuja.

Ideana aivan loistava! Liikkua toisten unissa ja saada selville heidän salaisimmat haaveensa ja pelkonsa. Kuitenkaan ideaa ei minusta lopulta käytetty tarpeeksi hyväksi. Vaikka unimaailmassa liikuttiin paljon tuntui kuin niillä ei loppujenlopuksi olisi merkitystä, mikä tuntui oudolta, sillä koko kirjahan käsittelee unienläpi matkustamista. Unien säännöt jäivät myös epäselviksi.

SPOILER - en pitänyt ollenkaan satanismin liittämisestä uniin. Jotenkin se tuntui ahdistavalta, oudolta ja mietin, että eikö keksinyt mitään muuta syytä oudoille unille... SPOILER LOPPUU.

Ah.. Ja tuo quote yhdistää kaksi asiaa. Sen että Henry sanoo päähenkilöä juustotytöksi ja tärkeimmän kysymyksen Mikä ei ole varmaa? ; )

"Eipä kestä, Juustotyttö. Kerrotko minulle nyt, mikä ei ole varmaa?" - Henry

Arvostelu: <3<3