sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Elämän mittainen vaellus

Löydän polun
     kuljen sen viertä.
En sitä pitkin
     pehmoisempi kävellä,
siinä missä ei ole
     tampattua uraa
          kulunutta tietä.
Valoa pitkin on kevyt astella.


Pahoittelen, että olen laittanut vain runopostauksia! Ei ole oikein aikaa lukea kirjoja, mutta yritän ryhdistäytyä. :)

keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Huolimatta

Tuhat merkityksetöntä sanaa.
Tiivistyy kahdeksi
merkitykselliseksi.

Rakastan kuitenkin.

tiistai 18. heinäkuuta 2017

Muistoissa

Tule luokseni
kosketa minua
niin, että unohdan
kaiken muun.
Anna hetken
muuttua muistoksi,
jonka voimin
mennään eteenpäin
minuuteista tunteihin,
Että on jotain mitä
kaivata.
Valoa jota seurata.

maanantai 17. heinäkuuta 2017

Sukellus

Ensimmäinen,
kylmä kosketus.

Väristykset kilpaavat
pohkeista kylkiin,
lapoihin.

Ensimmäinen kerta
niin ihmeellinen,
että
unohdan
pidättää henkeä.

Vesi täyttää
keuhkot

Kipu täyttää
pään

Tässä,
olen elossa.


tiistai 4. heinäkuuta 2017

Haruki Murakami: Miehiä ilman naisia

Murakamin teos, joka sisältää novelleja joissa on omanlainen teemansa siinä, että miehet ovat ilman naisia. Pidin tematiikasta ja se tulee hyvin esiin. Haikeaa.

Noveleissa käy yhä vahvemmin ilmi Murakamin tyylissä se, että hänen teemansa sitoutuvat vahvasti ihmissuhteisiin, itsemurhaan ja pettämiseen. Ne ovat toistuvia teemoja, joihin Murakami tuo koko ajan uusia näkökulmia, mutta koska kyseessä on sama kirjailija, niin omanlaistaan kaavamaista toistoa ei voi olla huomaamatta. Tämä ei kuitenkaan haittaa, sillä Murakamin henkilöhahmot ovat niin monipuolisia ja hänen tapansa luoda kokonainen ihminen parilla sanalla on ilmiömäinen. Koska ihmiset ovat erilaisia heille tilanteet ovat erilaisia.

"Aika ei kuitenkaan mitoittanut etenemisnopeuttaan oikeudenmukaisesti. 
Halujen taakka ja katumuksen ruostunut ankkuri pidättelivät ajan virtaa. 
Aika ei lentänyt nuolen tavoin suoraan."
-Murakami; Kino

Puhun erikseen novelleista, jotka jäivät hyvin mieleeni, ja joita pidin mielenkiintoisina. En erityisemmin pitänyt novellista Rakastunut Samsa, mutta siinä oli omanlaistaan Kafkamaisuutta ja minulle tuli mieleen Kafkan novelli Muodonmuutos. Tässä novellissa tuli ennemminkin vaikutelma, että hyönteinen oli muuttunut ihmiseksi. Mielenkiintoinen näkökulma myös ihastumisen tunteeseen.

Seherazaden oli sensuelli novelli, josta jäi hieman tuhma olo. Sellainen kuin itse olisi tehnyt jotain kiellettyä. Hyvä kuvaus obsessiosta ja nuoresta iästä ja omanlaisestaan järjettömyydestä, ja mihin se johtaa. Omalla tapaansa päähenkilöön eläytyi ja odotti koko ajan, että kertomus jatkuisi. Samalla novellissa oli kutkuttavaa se, kuinka asioita jäi auki ja oman mielikuvituksen varaan. Toisaalta se oli hermoja raastavaa. Ihastumisen ja rakastumisen järjettömyys tulee selkeästi esiin tässä novellissa, joka saa ajattelemaan omaa järjetöntä halua ja sitä mikä sitä oikeastaan ohjaa.

"Ihmisen elämä on siinä mielessä käsittämätöntä. 
Jokin asia kimaltelee ihmisen mielessä niin houkuttelevana ja ehdottomana, 
että hän on valmis luopumaan kaikesta saadakseen sen. 
Mutta kun on kulunut hetken verran aikaa tai ihminen tulee vaihtaneeksi vähän näkökulmaansa, 
se sama asia onkin haalistunut hämmästyttävän värittömäksi. 
Ihminen alkaa ihmetellä, mitä hänen silmänsä ovat siinä asiassa oikeastaan nähneet."
-Murakami; Seherazaden

Ensimmäinen novelli Drive My Car oli minusta hyvä. Se oli jotenkin tasainen ja pohtiva. Toisaalta sitä jäi itse jälkeenpäin pohtimaan. Ihmisiä ja sitä miksi he tutustuvat ihmisiin. Miten asiat johtavat tilanteisiin joissa ne ovat. Joutuu muuttamaan omaa ajatustapaa olemisesta ja siitä mitä rakkaus on. Kuinka omalla tavallaan se on kivuliasta. Kuinka omalla tapaansa rakastaminen on sitä, että kääntää katseensa pois. Mutta onko se oikein?

"Rakastunut ihminen pelkää menettävänsä rakkautensa kohteen. 
Hän haluaa olla aina ja ikuisesti yhdessä rakastettunsa kanssa. 
Jos hän ei saa tavata rakastaan, tuntuu, että maailma uhkaa loppua. 
Ne ovat yleisiä ja täysin luonnollisia tunteita. 
Niissä ei ole mitään käsittämätöntä tai hälyttävää. 
Ne kuuluvat aivan normaalin ihmisen elämään."
-Murakami: Itsenäinen Elin

Itsenäinen elin ei ollut mitenkään mieleenpainuva, mutta otsikko johtaa eittämättä harhaan. Tai sitten minulla on vain likainen mielikuvitus. Voi kyllä olla vain sitäkin. Aika varmastikkin. Tämä yritti tehdä aiheesta kepeän, mutta minusta tarina oli karmaiseva. Rakkaus on voima, jolla on kyky tuhota tai rakentaa. Näen että tallainen tilanne on täysin mahdollinen.

Miehiä ilman naisia on melankolinen, kaunis ja pohtiva. Toisaalta päähenkilökin on pohtiva. Pidin siitä, kuinka naisen nimeä ei koskaan sanottu. Hän oli vain M. Se olisin voinut olla minä.

"Miehiin ilman naisia on helppo liittyä. 
Riittää, että rakastaa syvästi jotakuta naista ja että nainen lähtee pois."
-Murakami; Miehiä ilman naisia

Arvostelu: <3<3<3< (oli aivan loistavia mutta oli keskinkertaisiakin, joten tähän puoleen väliin)