Tove Jansson: Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia

Joudun nolona myöntämään, etten ole lukenut Tove Janssonin kirjoja. Olen kuullut niistä paljon, ja oliko se viime vuonna, jolloin juhlitttiin hänen 100 vuotis juhlaansa. Muumi animaatioita olenkin sitten katsonut senkin edestä. Jokaisen jakson ja nekin monta kertaa. Suosikkejani on Aliisasta kertovat pätkät ja tietenkin Ninni. Tämän vuoksi päädyin ostamaan juuri kyseisen kirjan. Käsittelen eri tarinoita hieman eritavalla ja en tee juonikuvausta!

"Toivossa on hyvä elää." - Pikku Myy

Maalasin Ninnin!
Kuvan nimi: Tanssahdellen

Yllätyin kuinka paljon pidin Janssonin tyylistä. Pidin siitä, kuinka kaunista tekstiä välillä väritti kiroaminen tai jonkin ruman kuvaus kuten Kamalassa tarinassa kuvailtaessa pelottavia ihmissyöjä sieniä! Tekstiä myös valoittivat kuvat, joista pidän vahvoista varvoista ja hahmotelmallisuudesta.

Kirja kertoo monta pientä tarinaa muumien maailmasta ja kertoo kaunista tarinaa hyväksytyksitulemisesta ja siitä, mitä tapahtuu kun löytää itsensä. Löytää sen mitä haluaa olla. Se ei välttämättä aina ole juuri sitä mitä ensin on ajatellut, kuten tarinasta Hemulista joka rakasti hiljaisuutta. Hän yhä lopussakin rakasti hiljaisuutta, mutta hän ei rakastanut sitä yksinään. Hiljaisuus hälle ei tarkoittanutkaan hiljaisuutta ja yksin erakoitumista, vaan rauhallista oloa lastenkanssa ja pientä vipellystä.

Ninnistä kertovasta tarinasta pidin todella paljon. Vaikka se ei ollutkaan pitkä, siinä tuli paljon tärkeitä asioita esille. Oli myös mielenkiintoista seurata muumien päiden sisältä, miten he suhtautuvat tyttöön, jonka kasvoista ei näy mitään. Muumipeikkoa se karmi, koska hän ei nähnyt silmiä ja vain rusetti nauha heilui. Muumimamma taas mietti parasta tapaa parantaa Ninni. Toisaalta lähdin miettimään sitä, että onko hänen näkymättömyytensä asia, joka täytyy parantaa. Kukaan ei oikeastaan häneltä kysynyt haluaisiko tämä olla näkyvä.

Kevätlaulu oli mieleeni. Pidin siitä, kuinka alkuun Nuuskamuikkunen oli nuiva otusta kohtaan, ja silloin kun tämä olisi halunnut seuraa niin oli otuksella jo kiire elää elämäänsä, jota ennen tämän nimeämistä ei muka ollut. Antaako vasta nimi ihmiselle tai asialle persoonan ja elämän? Nuuskamuikkunen tosiaan nimesi pienen otuksen Ti-ti-uuksi.

"Nyt minä olen minä, ja kaikki mitä tapahtuu merkitsee jotain. Sillä mitään ei tapahdu noin vain ylimalkaan, kaikki tapahtuu minulle, Ti-ti-uulle. Ja Ti-ti-uu on asioista tätä tai tuota mieltä 

- ymmärräthän mitä tarkoitan?" - Ti-ti-uu 

Arvostelu: <3<3<3