En ole lukenut montaa kirjaa, joka on täysin luonnollinen, eli ei sisällä mitään fantasia tai dystopiaa. Useimmiten on edes dystopia kirja. Tuntuu nimittäin, että ns. tavallisest kirjat ovat tylsiä, vaikka tässä kirjassa ei ollut mitään tavallisuudesta poikkeavaa luin kirjan yhteen menoon ja kirjan tarina kantoi loistavasti.
Rule kertoo Rulesta ja Shawista, jotka ovat kuin yö ja päivä, vai ovatko? Shaw on rikkaasta perheestä, mutta hänen perheessään ei ole rakkautta. Shawilla on aina olut parhaat arvosanat ja hän tietää mitä tekee. Rule taas on naistenmies ja tatuointi taiteilija. Lävistyksiä on paljon ja paikoissa, joissa ei kuvittelisi niitä olevan. Kaksi hyvinerilaista ihmistä, jotka kuitenkin vetävät toisiaan puoleensa, vaikka heidän maailmansa olisivat sitä vastaan.Rule on ärsyttävä ja ilkeä, mutta hänen kaksoisveljensä kuolema jo vuosia sitten vainoaa häntä yhä. Eikä ihmekkään. Kuitenkin lukijana minua häiritsi, että hän piti kiinni siitä, että hänen veljensä oli rakastanut Shawia ja siksi ei pystynyt antamaan itselleen oikeutta koskea tuota täydellistä olentoa.
Shaw on minusta vahva persoona, mutta ehkä haluaa miellyttää muita liikaa, kuten vanhempiaan. Shawin näkökulmasta oli ihana lukea, ja hänen yksipuolisesta rakkaudestaan. Oli suloista, kuinka hän asetti itsensä haavoittuvaiseksi, ja se teki minusta Shawista vahvemman. Hän uskalsi ottaa riskin.
Muut henkilöhahmot oltiin rakennettu myös hyvin, ja jatko-osat kertovatkin sitten eri hahmojen näkökulmasta ja heidän tarinoistaan. Tämä kirja oli kuitenkin hyvö, sillä tämä ei ole nuorten kirja, joka päättyy viimeisen hetken suudelmaan, vaan antaa säväreitä koko kirjan ajan. Seksikohtaukset ovat upeita! Hauskaa on myös, että kirja kertoo molempien Rulen ja Shawn näkökulmasta tarinaa ja näyttää molempien puolien mielipiteet.
Itsellä oli vähän vaikea hetki ja tämän kirjan tilanteet muistuttivat siitä, että asiat voivat järjestyä. Eivät ehkä juuri niin kuin itse olet suunnitellut, mutta jotenkin. Aina elämä ei ole ruusuilla tanssimista, en kyllä koskaan ole kyseistä sanontaa ymmärtänyt, sillä ruusuissa on piikit, mutta kaikesta selvitään. On opittava selviämään. Luin kerran runon, jossa sanottiin, että aika parantaa haavat, mutta jos aika parantaa haavat ei haavoja koskaan ollutkaan. Minusta sen runon sanoma oli omalla tavallaan musertava, mutta oikeassa. Se toimii minusta hyvin tähän kirjaan, sillä vaikka ajan myötä helpottaisi tulee haava olemaan aina muistoissa tai piikkinä lihassa.
Kirja myös avasi silmäni, sille että emme tiedä toisen ihmisen tarinaa. Emme voi arvostella, jos emme tiedä. Olisi myös hyvä katsoa ihmistä sellaisena kuin hän on, eikä yrittää muuttaa sitä mitä hän on.
"I understand what you meant about those closest to you hurting you the most now." -Rule
Arvostelu: <3<3<3<3 (suosittelen)
