perjantai 19. kesäkuuta 2015

Jandy Nelson: I'll give you the sun

Sykähdyttävää tekstiä joka yksilöllisellä tyylillään vaikuttaa lukijaan peruuttamattomasti.

Kaksoset Noah ja Jude ovat olleet aina erottamattomia, mutta elämä vie heidät erilleen. Pystyvätkö he korjaamaan välinsä, vai pahentavatko he vain tilannetta?

Kuten kirjan alaotsikko "Rakkaus on vai puolet tarinaa" sanoo , niin tässä kirjassa se on totta. Romanssit ovat kyllä suuressa osassa ja rakkaus myös, mutta kirjassa on kyse paljosta muustakin, kuten perheestä, omasta minästä ja erilaisuudesta. Omalla tapaa on kyse myös kasvukertomuksesta ja oman minänsä hyväksymisestä.

Kirja kertoo Noahin näkökulmasta, kun tämä on 13 ja Juden näkökulmasta, kun tämä on 16. Toteutus on nerokas, sillä Noah ei tiedä vielä mitä on tulossa, ja Jude vaikka tietääkin niin lukija ei osaa täyttää kaikkia aukkokohtia. Näin syntyy palapeli, jota täytetään hitaasti mutta varmasti palapalalta yhtenäisemmäksi ja kirjan luettua olo oli, kuin kaikki palaset olisivat löytäneet oikean paikkansa. Tunne oli hyvin miten sen sanoisi tyydyttävä.

"No one's gonna find out. Don't worry," I whisper, not caring if everyone in the whole world knows, not caring about anything except more now him and me under the open sky as thunder cracks and the rain comes down. -Noah

Kirjan ulkoasu on hyvin mielenkiintoinen. Teos on kokonaan keltainen kirjaimellisesti ja tekstin seassa on ikään kuin maalauksen jälkiä ja joistain sanoista on tehty kohosteisia kyseisellä musteella, kuten "I, Sank, All, The way, Down.", joka korostaa vajoamista ja kaiken menetystä. Muutenkin kirjassa on leikittelyä sanoilla ja sillä, miten tekstin voi asetella. Rakastuin myös Nelsonin tapaan kuvata rakkautta ja ihmisiä ja heidän välisiä tunteitaan. Ne ovat kuin silmien edessä syntyvä maalaus.

Rakkautta ja suhteita kirjassa on monenlaisia, kuten isä ja poika, äiti ja tytär, tyttö ja poika ja poika ja poika. Kyseinen poikien välinen rakkaus oli kirjassa hämmästyttävällä tavalla kuvattua, ja se oli syvää kaipuuta ja hullaantumista. Ihan perinteinen romanssi oli luotu niin, että se oli kaikkea muutakuin perinteistä. SE oli kaunista ja ihmeellistä, ja kuinka tuntui kuin kohtalo olisi sen niin halunnut.

 "They do make love stories for girls with black hearts after all. They go like this." -Jude

Kirja on kaunis kertomus rakkaudesta ja romanssina aivan omaa luokkaansa. Tätä voi suositella aivan kaikille! Ja kaikkien tosiaan pitäisi lukea kyseinen kirja, jos pitää romansseista!

Arvostelu: <3<3<3<3

torstai 18. kesäkuuta 2015

Jussi Valtonen: Vesiseinä

Kirjaimellisesti moniulotteinen kertomus, joka minusa kuvaa ainoastaan sitä, miten kaikki voi mennä pieleen. Jokaisella valinnalla elämässämme on merkitys, niin arvattava kuin arvaamatonkin.

Teos kertoo Antista ja tämän eri elämän vaiheista, joissa käy ilmi hänen erilaiset valintansa. Kuinka niihin valintoihin sotkeutuu tunteet, jotka lukitsevat välillä henkilöhahmomme paikoileen. Riippuen siitä millainen ihminen hänestä on kasvanut, valintojensa vuoksi hän on välillä puoleensa vetävä ja välillä ihminen, jota ei haluaisi tuntea.

Sain kirjan lahjaksi ystävältäni, ja en ole aiemmin Valtoselta lukenut yhtäkään teosta, mutta koukutuin heti. Hän kirjoittaa yksityiskohtaista teksitä joka vie mukanaan. Hän ei jätä liikaa isoja kysymyksiä auki ja nekin kohdat, jotka täytetään mielikuvituksella piirtyvät kirkkaasti mieleen. Toisaalta taas Valtosen teksti on kui vesivärimaalaus se liukuu asiasta toiseen ja antaa sijaa omille päätelmille, eikä sano asiaa ääneen. Kuten Antin ollessa lomamatkalla vaimonsa kanssa. Ehkä ero sittenkin oli parempi. Ehkä siitä vasta alkaa elämä.

Ainoa ongelma minulla oli kirjan kanssa se, että tuntui kuin aina elämässä olisi jotain väärin tai vinossa, kuin koskaan se ei olisi tarpeeksi hyvää tai että Antti pystyisi löytämään onnensa tai olmaan edes hetken onnellinen. Ehkä siitä onkin kyse. Kirjailijan tapa sanoa, että ihminen ei ole eikä tule olemaan onnellinen. Jos se ei itsestä ole kiinni niin se on muista. Tulevaisuutemme ei ainoastaan ole kiinni yksin meistä ja vaikka kuinka tavoittelisimme tuota onnen hippua se karkaa käsistämme joka kerta.

Toinen on, että toista mahdollisuutta ei ole. Antti on kirjassa tehnyt eri elämän vaiheissaan eri valintoja ja muuttanut kohtaloaan, mutta meille se ei ole mahdollista. Täytyy pitää kiinni niistä päätöksistä mitä on tehnyt ja luottaa siihen, että se on oikea päätös.

Teksti oli miellyttävää ja kirja meni hujauksessa. Jäin kaipaamaan lisää samanlaista tekstiä, joten eiköhän kirjasto jonoihin hänen kirjojaan lainaamaan.

Arvostelu:<3<3<3<