sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Kaoru Mori: Emma 1 & 2

Tämä sarja sijoittuu Viktoriaaniseen englantiin, jossa luokkaerot ovat suuret. Olen lukenut tämän sarjan miljoona kertaa, mutta ajattelin arvostelemalla tuoda sitä esiin niille, jotka eivät ole perehtyneet. Tätä voi suositella niillelkin, jotka lukevat sarjakuvia, mutta eivät mangaa. Vaikka tämä luetaan mangaksi, niin tämä on siltikin enemmän sarjakuvamainen.

Emma on eläkkeelle jääneen kotiopettajattaren palvelijatar. Kun opettajn entinen oppilas nousukasperheen vanhin poika William Jounse, yllättäen tulee vierailulla ja viehättyy Emmasta riippumatta heidän luokkaeroistaan. Tälle romanssille Emma ei kuitenkaan näe toivoa.

Piirtotyyli on lievästi sanottuna yksityiskohtaista. Miljöö on aina piirretty jopa tarkemmin kuin ihmiset. Kattokruunun jokainen kristalli on varjostettu yksitellen. Ei voi kuin ihailla jälkeä! Ihmisten yksityiskohtien puutosta korvaa Morin kyky pienillä eleillä ja ilmeen vaihdoksilla kuvata henkilöhähmon tunnetiloja täsmällisesti ja niissä ei ole epäselvyyksiä. Muutenkin tämä manga on erityinen verrattuna muihin, sillä tarinaa ei sinänsä kerrota puheella, vaan yksinomaan kuvilla.

Ensimmäisessä osassa esitellään paljon hahmoja. William Jounsen perheen lisäksi esitellään tämän Intialainen ystävä prinssi Hakim, joka norsuineen ja haareminaisineen tulee englantiin aiheuttamaan kaaosta. Tämäkin herra viehättyy Emmasta! Esitellään myös Eleanor, jolle Herra Jounse haluaa Williamin naittaa.

"On vain yksi engalnti, mutta maa on jakautunut sisältä kahtia. Nimittäin yläluokkaan ja siihen kuulumattomiin, vaikka nämä puhuisivat samaa kieltä." - Herra Jones

Emman toisessa osassa Emman ja Williamin suhde saa vastustusta perheeltä. Työnsä menettäneenä Emma tekee päätöksen Williamin ja tämän suhteesta toivottomana ja lähtee pois.

Emmassa on ihanaa kuinka yksikään hahmo ei ole samannäköinen ja luonteet ovat niin yksilöllisiä! Paitsi haareminaiset, mutta se on heidän juttunsa. He liikkuvat ja ovat kuin yksi ihminen. Tässä osassa pidän erityisesti Crystal palacesta sekä illallisesta, missä näkyy viktoriaanisen ajan ruokakulttuuria. Oli myös ihanaa, että Emman lapsuutta valoitettiin ja miksi tämä on niin arka.

"Astuin sivuun koska kyse oli Williamista, jos noin helposti luovutatte, minä näytän naurettavalta!" - Prinssi Hakim

Arvostelu: Vasta kokonaisuus.

perjantai 27. toukokuuta 2016

Jennifer Niven: All The Bright Places

Tämä on kirja, jonka olen ostanut heräteostoksena, ja se on jäänyt lojumaan hyllyyn. En tiennyt että hyllyssäni lojuu lukematon helmi, joka saisi minut tuntemaan syvää surua ja pimeyttä, joka vetää hiljaiseksi. Erityisen kaunis kirja niin monella tapaa.

All The Bright Places kertoo pojasta nimeltä Theodore Finch, jota kiehtoo kuolema, mutta päivittäin hän löytää syyn elää ja pysyä hereillä. Violet Markey ei pääse yli siskonsa kuolemasta, ja kun Violet on kellotornin reunalla hypätäkseen puhuu Finch tämän pois reunalta pelastaen hänet. Tästä alkaa heidän outo kaunis ystävyys, joka pitää toisen hereillä ja toisen elossa. Finc haluaa nähdä täydellisen päivän.

"I can't love anyone because it's not fair to anyone who loves me back"- Finch

Kirjan kauneus on osittain sen surullisuudessa, mutta myös sen iloisissa ihanissa hetkissä. Muistoihini on porautunut heidän retkensä kirjojen luokse ja lammelle. Heidän ilonsa ja surunsa. Tämä kirja myös avaa näkökulmaa heihin, jotka kokevat ettei elämässä ole enää muuta vaihtoehtoa kuin kuolla.

SPOILER's ahead┗(•ˇ_ˇ•)―→ Itkin neljätuntia tätä lukiessa. Itkeminen tosin hidasti lukemista, ja siitä tuli pienimuotoinen noidankehä. Lopussa jouduin pitämään taukoa ja vain itkemään. Totesin ettei tällaista saa kirjoittaa! Liian julmaa, mutta en voinut olla rakastamatta samaan aikaan tätä kirjaa.
Jos tämä olisi loppunut millään toisella tapaa se olisi ollut väärin kirjaa kohtaan. Jään kaipaamaan Finchiä ja hänen ihmeellistä ja pelottavaa mieltään. Hän näki täydellisen päivän. SPOILER's end here. <---(・_・)

Tarinaa kerrotaan molempien hahmojen näkökulmasta, joka tuo molempien näkökulman esiin. Pidin enemmän Fincin maailmasta, mutta siinä oli myös jotain mustaa ja pelottavaa. Violet on tasapainoisempi, mutta se ei tarkoita, että Violet olisi tylsä hahmo. Hänessä oli vain jotain mistä en pitänyt. Olisin kaivannut lisää syvyyttä Violetiin tämän vuoksi en anna täysiä. Kieleltään teos on kaunis!

"The thing I realize is that it's not what you take, it's what you leave"- Violet

Arvostelu:<3<3<3<3

keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Marissa Meyer: Stars Above

Stars Above nimi tulee siitä, kun Throne aina "kiroillessaan" sanoo Cressille Stars above. Tähdet yllä.
Stars above avaa jokaisen hahmon menneisyyttä. Mistä kaikki heillä on alkanut, mitä he ovat olleet ennen Lunar Chroniclesin tapahtumia. Tämä novellikokoelma sisältää myös erillisen novellin The Little Android.

Mainitsen erityisesti After sunshine passes by, joka kertoo tarinan Cressistä, ja kuinka hän joutuu satelliittiinsa. Novellin jälkeen teki itsenikin mieli käpertyä kokoon ja unohtaa kaikki. On täysin ymmärrettävää, miksi Cress on niin haltioitunut maasta ja sen tavoista.

Vaikka emme The Lunar Chroniclesissa saakkaan häitä, niin tämä sisältää yhden niin sanotun epilogin, jossa saamme kaipaamamme häät. Ja ne ovat kauniit, ja juuri sellaiset kuin häiden pitäisikin olla. En tosin kerro ketä häät koskevat ^^

The Little Android oli sydäntäsärkevä, ja se ehkä avasi sitä, kuinka Iko näkee maailmamme, vaikkei kerrokkaan Ikosta. Mieleen heräsi kysymys siitä, että joudummeko tulevaisuudessa miettimään kaksi kertaa tekoälyjemme lakkauttamista, ja sitä että niiden kehittäessä tunneälyn olemmeko menneet liian pitkälle? Vaikka Pienen merenneidon satua oli käytetty erinomaisesti, jotenkin tuntui että tarinasta uupuu jotain. En saanut siitä otetta.

Ah ja tärkein osa koko kirjasta minun mielestäni oli kurkistus marraskuussa ilmestyvään Meyerin uuten teokseen nimeltä Heartless. Heartless kertoo Queen of Heartsin tarinan ennen, kuin tästä tuli huutava pelottava Of with their heads kuningatar. Nämä kaksi herkullista kappaletta lupaavat niin paljon! Surullisinta on tietenkin se, että tiedämme lopun. Kahdessa kappaleessa jo aloin pitää Cathistä, joka vain tahtoisi olla koko ihmemmaan paras kondiittori.

"Sweet Crescent Moon, up in the sky,
You sing your song so sweetly after sunshine passes by." - Cress

Arvostelu:<3<3<3<3<
Suosittelen lukemaan tämän vasta kaikkien osien jälkeen, mutta suosittelen ehdottomasti lukemaan!


perjantai 13. toukokuuta 2016

Top 10 Pitämäni kirjasarjat!

Listaan siis tähän Lempikirjasarjani 10-1 ja lemppari on siis 1 ;) Tulossa myöhemmin yksittäiset lempikirjat, johon en ota sarjoihin kuuluvia kirjoja (ノ^ヮ^)ノ*:・゚✧

10. Angela Dorsey: Hevosenkeli- sarja

Nuorenpana tämä oli suosikki heppasarjani, ja pidän näistä kirjoista edelleen. Ne ovat lasten/nuortenkirjoiksi hyvin kantaa ottavia, ja liikkuvat mitä erilaisimmissa ympäristöissä, jossa hevosenkeli kulkee siellä missä häntä kaivataan. (Hevosenkeli on siis taianomainen tyttö, joka on ikään kuin suojelusenkelinä hevosille ja heidän omistajilleen.)




9. Ally Condie: Tarkoitettu- trilogia

Olen lukenut ensimmäisen osan kolmesti, ja muut osat vain kerran. Rakastan erittäin syvästi tätä dystopista maailmaa, jossa yhteiskunta päättää siitä, mitä teet työksesi, mitä syöt, mitä harrastat ja kenen kanssa vietät loppuelämäsi. Pidän vain tästä maailmasta, johon voi vajota.


8. Jennifer. L. Armentrout: Dark Elements- trilogia

Ei herranjumala tämä sarja kokonaisuudessaan on niin kuuma. Vaikka Armentroutilla on muitakin sarjoja, niin tämä itseasiassa päättyi niin kuin itse toivoin, ja minulle ei jäänyt pahaa makua suuhun. Tämä kertoo Laylasta, joka elää Wardeneiden kanssa, mutta mitä tapahtuu kun kuvaan astuu komea demoni?





7. Arto Kivimäki: Antiikin taruja

Rakastan Antiikin kreikan mytologiaa, ja näissä on suomennetut alkuperäiset tarinat! Ei näitä voi vastustaa, ja niitä voi lukea yhä uudestaan. Valitettavasti ensimmäistä osaa minulla ei ole, sillä teosta ei paineta enempää! Sentään nämä kaksi viimeisintä minulla on.


6. Rick Riordan: Kane chronicles 
Tässä sarjassa onkin Egyptin mytologiaa, mikä sinänsä on kiinnostavanpi, sillä se ei ole niin paljon käytetty.

5. Kerstin Gier: Rakkaus ei katso aikaa- trilogia

Rakastan aikamatkustusta ja tässä sarjassa se on tehty mielenkiintoisesti. Normaalisti aikamatkustaminen synnyttää rajattoman määrän rinnakkaistodellisuuksia, mutta tässä asiat eivät ole niin, ja pidän siitä todella todella paljon. Voit kohdata itsesi menneisyydessä.





4. Annukka Salama: Faunoidit

Eli listalle pääsee toinenkin suomalainen. Pidän todella paljon tyylistä, ja fantastinen maailma, jossa joillain ihmisillä on eläintenkykyjä on erittäin mielenkiintoinen.

3. Kaoru Mori: Emma- sarja

Tämä ei itseasiassa ole kirjasarja, vaan mangasarja. En välitä, sillä tarina vetää vertoja oikeiden kirjojen tarinoille. Emma kertoo viktoriaanisesta luokka englannista, jossa nuori herra Jones rakastuu palavasti Emma nimiseen palvelijattareen. Tästä lähtee Jonesin vastustus luokkia kohtaan, kun taas Emma on valmis luovuttamaan ja tuntuu tietävän paikkansa. Pidän siitä, kuinka piirtäjä kertoo jokaisesta hahmosta jotain, eikä yksikään jää niin sanotusti litteäksi henkilöhahmoksi.


2. Andrzej Sapkowski: Witcher- sarja

Kovan luokan fantasiaa höystettynä pienellä ripauksella ironiaa ja sarkasmia. On ihanaa seurata Geraldin tarinoita muuttuvasta maailmasta, ja kuinka siihen sopeudutaan.







1. Marissa Meyer: The Lunar Chronicles

Tämä on sarja, jossa osat eivät kilpaile toistensa kanssa. Ne ovat toisiinsa nähden yhdenvertaisia, ja vain täydentävät toinen toistaan. Rakastan satuja ja tässähän niitä kerrotaan uudestaan. En voi sanoin kuvata, kuinka ihana tämä sarja on.

tiistai 3. toukokuuta 2016

Marissa Meyer: Fairest Levana's story

Lunar Chroniclesiin kuuluva Fairest kertoo tarinan pääantagonistista, Levanasta. Suosittelen lukeamaan vasta viimeisenä, vaikka tämä onkin niin sanotusti 3.5 osa. Eli Cress:n jälkeen tulisi lukea, mutta minusta tämä kirja paljastaa liikaa.


Yleensä kun luen antagonistista opin ymmärtämään tämän mielenmaailmaa, ja jopa säälimään kyseistä hahmoa. Tässä ei kuitenkaan tapahtunut niin. Pidin todella paljon Fairest:stä, ja pidin Levanan mielenmaailman lukemisesta, mutta en osannut oikeuttaa tämän tekoja millään. En voi ymmärtää miltä tuntuu kasvaa isonsiskonsa varjossa, joten en sen vuoksi osannut sanoa kuinka hyvä motivaatio kyseinen syy on,

Voisin sanoa Levanan puolustukseksi, että hänen isosikonsa Canaryn jatkuvan manipuloinnin armoilla oleminen lapsena on voinut vaikuttaa tämän aivotoimintaan. Canary piti Levanan manipuloimisesta ja varsinkin siitä, kuinka saada Levana uskomaan olevansa rakastettu ja hänen oma pikku kulta ja SPOILER heti putkeen työntää tämä liekkeihin.

Ihanaa oli että Winterin ja Jaycinin lapsuutta avattiin, ja heidän kasvunsa nähtiin Levanan silmin. Moni kysymys sai tässä kirjassa lopullisen vastauksensa, ja erityisesti pidin siitä, kuinka kävi ilmi mistä Levana on saanut Glamouriinsa idean. Levanan nuoruus "näkymättömänä" tyttönä ja silloin kun vielä hänen mielensä vaikutti terveeltä oli ihanaa luettavaa, mutta mitä pidemmälle ajassa mentiin sitä pelottavammalta hän vaikutti sekä arvaamattomalta.

Alun perin tämän Quoten sanoi Chanary, mutta jota myöhemmin Levana alkoi uskomaan.

"Love is a conquest. Love is a War.
Here is what I think of love." - Levana

Arovstelu:<3<3<3<3
Yhä edelleen kirja sarja johon aijon palata ihan vain sen ihastuttavan kielen ja maailman vuoksi!