
Teksti on sujuvaa ja soljuvaa ja sitä on todella nopea lukea, mutta jostain syystä koin kirjan hieman turhanpäiväiseksi. Jotenkin kaikki tapahtui liian helposti. Liv pääsi liian helposti uniin ja ensin kylmänkiskoinen poika onkin lääpällään Liviin. Liian helppoa sanon minä. Saattoihan se olla, että sen on tarkoituskin olla epäilyttävää, mutta se ei tarkoita, että minun pitäisi siitä pitää. Onko väärin haluta kirjalta jotain enemmän, kuin vain helppoja ratkaisuja.
Ideana aivan loistava! Liikkua toisten unissa ja saada selville heidän salaisimmat haaveensa ja pelkonsa. Kuitenkaan ideaa ei minusta lopulta käytetty tarpeeksi hyväksi. Vaikka unimaailmassa liikuttiin paljon tuntui kuin niillä ei loppujenlopuksi olisi merkitystä, mikä tuntui oudolta, sillä koko kirjahan käsittelee unienläpi matkustamista. Unien säännöt jäivät myös epäselviksi.
SPOILER - en pitänyt ollenkaan satanismin liittämisestä uniin. Jotenkin se tuntui ahdistavalta, oudolta ja mietin, että eikö keksinyt mitään muuta syytä oudoille unille... SPOILER LOPPUU.
Ah.. Ja tuo quote yhdistää kaksi asiaa. Sen että Henry sanoo päähenkilöä juustotytöksi ja tärkeimmän kysymyksen Mikä ei ole varmaa? ; )
"Eipä kestä, Juustotyttö. Kerrotko minulle nyt, mikä ei ole varmaa?" - Henry
Arvostelu: <3<3
Minäkään en tästä innostunut ja eniten vieroksuin kirjan sarkastista ja näsäviisasta huumoria sekä tyhmänoloisia päähenkilöitä. Näillä näkymin ei siis Gierin edellinenkään trilogia kiinnosta.
VastaaPoistaSarkasmi ei itseäni häirinnyt ( koska olen huono ymmärtämään sitä, niin puolet vitseistä meni ohi.), Mutta kuten sanoit tuosta näsäviisaudesta niin oi että se otti pattiin! Samaa mieltä myös tyhmänoloisista hahmoista, sillä tuntui että kenelläkään ei ollut kunnon motiivia toimia, eikä syvyyttä.
PoistaMukava että löysit blogini ^^