maanantai 19. lokakuuta 2015

Uusia tuulia!

Eli vihdoin tämä tyttö oppi käyttämään tunnisteita, ja nyt pitäisi olla helpompi blogistani etsiä jotain mukavaa lueattavaa sinulle tai kirjoja joista pidän tai kirjat jotka ovat inhokkejani.

 Arvostelu asteikkoni menee sydämmillä ja neljä ja puoli tähteä ansainneet kirjat kuuluvat viiden tähden kastiin, koska ovat niin lähellä. Puolikkaat olen muuten pyöristänyt alaspäin, mutta yleensä kolme ja puoli sydäntä on minulle ollut täysin lukemisen arvoinen kirja. Toivottavasti blogitekstit sitten selvittävät, miksi olen antanut kyseisen arvosanan kirjalle.

Ja kommentoikaa ^^ Minusta on mukava vastata ja keskustella kirjoista, joten laittakaa vapaasti kommenttia : 3

Pahoittelen pitkiä tekstejä, mutta minulla on vain niin paljon sanottavaa hyvistä kirjoista! Ja vielä loppuun oma runoni.

We build our trust 
in dreams and dust
and in the end
we end up
empty.

Arina Tanemura: Full Moon o Sagashite 1-7

Nimen käännös englanniksi on searching for the full moon. Luen paljon kirjoja, mutta luen myös mangaa. Haluan blogissani arvostella myös mangaa, koska se on sarjakuvaa ja omalla tavallaan myös sana  taidetta. Olen kyseisen sarjan lukenut päälle kymmenen kertaa välillä suomeksi välillä englanniksi. Joka kerta se on ihan yhtä ihana ja surullinen.

Full Moon kertoo 12 vuotiaasta Mitsuki tytöstä, jolla on sarkomaaksi kutsuttu kasvain kurkussa. Jos kasvainta ei leikata Mitsuki kuolee, mutta hän ei halua leikkausta, sillä tämä menettäisi äänensä eikä kykenisi enää laulamaan, joka on hänelle enemmän kuin elämä. Eräänä päivänä hänen seinänsä läpi tulee kuolemanjumala pari Meroko ja Takuto, jotka kertovat, että hänellä on vuosi elinaikaa ja että tänä päivänä tulee joku henkilö, joka estää hänen kuolemansa. Mitsuki karkaa, ja kuolemanjumalien ei-niin-vapaa-ehtoisella avulla lähtee toteuttamaan unelmaansa.

Kuulostaa hyvin yksinkertaiselta tarinalta, mutta Tanemuran vahvuus on tarinankerronnassa sekä tämän kyvyssä tehdä mielenkiintoisia sivuhahmoja, joiden tarinat ovat melkein yhtä tärkeitä kuin päähenkilönkin. Sivuhenkilöiden tarinat omalla tapaansa vaikuttavat myös päähenkilön elämään, kuten Merokon menneisyys ja romanttinen historia ja mustasukkaisuus Takutosta.

Tanemura luo loistavaa draamaa ja onnistuu luomaan kirjojensa loppuun kliimaksin, joka jokaisella kerralla saa kyyneleet silmiin, luki kirjaa sitten kuinka monta kertaa hyvänsä. Tarinankerronnassa ei ole aukkoja, ja asiat selietään pienillä asioilla. Full Moon on myös uudelleen luettavissa, koska jokaisella lukukerralla huomaa jonkin yksityiskohdan, johon ei aiemmin ole kiinnittänyt huomiota.

Mitsuki on hieman pikkuvanha hahmo, ja hän vaikuttaakin enemmän ehkä kuusitoista vuotiaalta ellei jo ihan aikuiselta. Tähänkin löytyy syy tarinan edetessä. Mitsukin nimi tarkoittaa täysikuuta.

Meroko pupunkorvainen kuolemanjumalatar on mustasukkainen ja äkkipikainen, mutta loppujen lopuksi vain hyvin haavoittunut henkilöhahmo. Hänellä on minusta surullinen menneisyys ihmisenä ja ei näköjään kuoleman jälkeenkään sen paremmin mene.

 Takuto on kissankorvainen kuolemanjumala, joka on vakava, mutta kuitenkin välittävä henkilöhahmo. Pidän hänestä aivan kamalasti. En löydä sanoja kuvaamaan häntä.

Mainitsen vielä kolmannen kuolemanjumalan Izumin, joka on koirankorvainen. Hän on minusta mielenkiintoinen. Hän on ilkeä, mutta kuitenkin lempeä. Hän tekee pahaa, mutta pyrkii aiheuttamaan hyvää. Hän on hyvin kaaottinen hahmo.

Vielä näin loppuun, että Tanemura on ainoa shoujo mangan piirtäjä, jonka tyylissä isot silmät eivät ole niin häiritsevät, kuin muilla piirtäjillä. Tyyli on hyvin yksityiskohtainen ja kaunis ja lisättynä vielä upea tarinankerronta, niin parempaa saa hakea.

"I'm not afraid to die. But,  I'm so afraid to live. So afraid..." -Mitsuki 

Arvostelu: <3<3<3<3<


sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Victoria Aveyard: Red Queen

Taas uusi nuorille aikuisille suunnattu trilogia, eihän se ole ollut muodissa kuin viimeiset viisi vuotta... Periaatteessa dystopinen, toisaalta fantasiaa ja toisaalta valtapeliä. Erilaisten osasten sekoitus, joka toimii ja ei toimi. Kirja nappasi mukaansa, mutta jälkimaku ei ollut mitenkään hämmästynyt, tai että haluaisin lukea kirjan uudestaan ja jatko-osankin hankkiminen on epävarmalla pohjalla. Oli kuitenkin asioita joista pidin ja joidenka vuoksi kirja on lukemisen arvoinen.

Kansikuva on aivan tajuttoman ihana! Ja nimi on upea olisi ollut ihana jos sisältö olisi yhtä mahtava.

Yhteiskunta jossa ihmiset on jaettu punaisiin ja hopeisiin heidän verensä sävyn mukaan. Tosin hopeat voimineen ovat ihan toisesta maailmasta ja hallitsevat melkeinpä orjina olevia punaisia. Mare Barrow on punaverinen ja ei oikein muussa hyvä kuin näpistelyssä.. Häntä odottaa sotaan ja aikaiseen kuolemaan lähtö, mutta kohtalolla on omat tarkoituksensa.

No positiivista sinänsä kirjassa oli se ettei kirja sisältänyt kolmiodraamaa vaan oikein neliödraaman. Päähenkilöämme jahtaa niin lapsuudenystävä, kuin toinen toistaan komeammat prinssi veljekset. Ehkä vähän liioittelua?

Kirjan juonen käänteet olivat ennalta arvattavia, ja niiden ennakointi oli tehty hyvin voimakkaasti, mikä osaltaan johti siihen ettei minua oikein tuntunut yllättävän mikään. Maven oli minusta ihana, ja oli hieman ärsyttävää, kuinka luonteet vaihtuvat. Cal taas hänkin tuntui hieaman oudolta, kun taas on toisenlainen ja sitten toisenlainen, joten on vaikea kuvailla näitä prinssejä. Päähenkilömmekin on omalla tapaansa niin täydellinen ja niin epätäydellinen. Kirjaan on vain ehkä yritetty saada liian monta elementtiä, kun on prinssiä ja kapinaa ja poikkeuksen poikkeusta ainiin sanomattakaan kilpailusta kuka saa olla prinssin vaimo oh lalaa.

Kuitenkin oli mielenkiintoista mitä kykyjä silvereillä oli ja kuinka niihin kuitenkin päti se, että ei voinut tehdä mitään olematonta, esimerkiksi vettä ei voi liikutella jos sitä ei ole tai valoa ei voi muokata jos on pimeää. Kirjailija kuitenkin kompastuu omaan erinomaisuuteensa kyvyissä, sillä on poikkeuksia, jotka rikkovat hänen oi niin tarkasti määriteltyjä kykyjä ja niiden rajoituksia. Esimerkkinä itsensä kopioija, joka kykeni luomaan itsestään monta kopiota, ja silti kykeni pitämään kaikki kopionsa fyysisinä ja ne eivät olleet vain kangastuksia. Eli kyvyt olivat kivoja, mutta saisivat olla omien määritelmänsä mukaisia.

Luettava kirja jopa viihdyttävä, mutta ihan kuin olisin lukenut kirjan jo aiemmin? Niin samanlaisia piirteitä kuin muissa kirjoissa. Pidin kuitenkin valtapelistä ja pohdinnasta onnellisuudesta.

quote myöhemmin <3

Arvostelu:<3<3

maanantai 12. lokakuuta 2015

Andrzej Sapkowski: The Last Wish

Introducing the witcher on periaatteessa kokoelma lyhyitä tarinoita, joissa kuitenkin on taustalla yhtenäinen juoni, jonka vuoksi lyhyt tarinat ovat tärkeitä ja antavat niin kuin osittainen otsikko viittaa johdatuksen siihen mikä tai kuka witcher on. Luin teoksen siis englanniksi, joten pahoittelen huonoja suomennoksia, tai jos ne eivät vastaa oikeaa suomennosta.

Gerald of Rivian on noituri. Lapsesta kasvatettu monsteri monsterien palkka tappajaksi. Strigan haavoittamana hän menee tuttu papittarensa luokse toipumaan. Siellä hän palaa muistelemaan mennyttä ja mikä on johtanut tähän tilanteeseen ja siihen mitä hän nyt on. Tarinat polveilevat hänen ystävistään hänen noh seikkailuihinsa monessakin mielessä.

Pidin pienestä romanttisesta vivahteesta, jonka jotkin tarinan kohdat ja henkilöt kohtasivat. Se oli minusta jopa sykähdyttävämpää kuin suurin osa nykyajan YA kirjallisuuden romansseista. Joskus kirjailija onnistuu luomaan jotain aitoa, yrittämättä vaikuttaa lukijaansa. Kaunista oli myös se ettei kaikki ole pysyvää. Kirjassa hahmojen ollessa aikuisia myös huumorin teema on aikuisempi ja oli vaihteeksi mukava lukea hieman aikuisempaa materiaalia, jota ei ole kuorrutettu vaaleanpunaisella vaahtokarkilla ja unelmilla.

Pidin erityisesti kirjailijan versiosta lumikista. Se ei ole kaunis se ei ole satu. Sanoisin että se on tragedia, mutta elämä ei aina ole kiltti niille, jotka sen ansaitsisivatkin ja totuudella on aina kaksi puolta.

Mielenkiintoista on, kuinka kaikki ei ole niin mustaa ja valkeaa. Kaikki ei ole kokonaan hyvää eikä pahaa, ja Gerald on siinä välimaastossa. Jokainen tekee virheitä arvioidessaan näitä, mutta witcherin tulisi pysyä mustan ja valkean ulkopuolella. Jostain syystä kuitenkin Gerald hakee ihmisyyttä. Tai pyrkii löytämään sen itsestään. Mikä siis ei välttämättä ole hyvä asia, mutta sitä on mielenkiintoista lukea, mikä ajaa tätä meidän noituriamme eteen päin.

Kirjahan on puolalaisen kirjailijan teos, joka on höystetty voimakkaalla mustalla huumorilla, jota värittää kaunis keskiaikaismainen tunnelma, kun on vielä prinsessoja, linnoja ja kirouksia maailma, josta kaikki legendamme ja satumme ovat syntyneet. Tämä voisi hyvinkin olla se maailma. mistä meidän kaikki tarumme ovat lähtöisin.

"You claim a lesser evil doesn't exist.You're standing on a flagstone running with blood, alone and so very lonely because you can't choose, but you had to." -Renfri to Witcher

Arvostelu: <3<3<3<3

En omista mitään videosta enkä ole tehnyt sitä! Musiikin on tehnyt Miracle of sound Witcher 3 pelistä inspiroituneena ja kappale sopii kirjaan täydellisesti.