perjantai 8. syyskuuta 2017

Haruki Murakami: Sputnik- rakastettuni

Yay. Lukublokkini taitaa olla lopullisesti loppunut. Ahmin kirjoja kuin olisi viimeinen päiväni ja nautin jokaisesta luetusta sanasta. Samalla yliopiston kurssit alkavat pikkuhiljaa painaa päälle, mutta juuri sellaisella mukavalla tavalla. Olen kohdannut elämässäni ihmisen, joka on opettanut minulle paljon, vaikkei sitä itse vielä ole tajunnut. Mitä opin häneltä opin että voi yrittää, vaikka ei asiasta niin pitäisikään. Itsestään kaiken antaminen vaatii kuitenkin motivaatiota ja motivaatioon tarvitaan päämäärä. Olen löytänyt itselleni päämäärän ja sitä kohti mennään. Aijon siis yrittää kaikkeni, vaikka lopulta siitä ei mitään tulisikaan. Mutta nyt itse teokseen.


Kirja kertoo Sumiresta nuoresta kirjailijaksi haluavasta tytöstä, joka rakastuu itseään vanhempaan naiseen palavasti. Kertomus kerrotaan Sumirea rakastavan miehen näkökulmasta, jonka pohdinnoista saamme nauttia.

"Miksi ihmisten täytyy olla näin yksinäisiä? Onko tällä kaikella jokin tarkoitus? 
Miljoonat ihmiset tässä maailmassa kaipaavat toista lähelleen mutta eristäytyvät silti. 
Miksi? Syntyikö maailma tänne vain ylläpitämän ihmisten yksinäisyyttä." - Murakami

Ei vahvinta Murakamia, mutta silti kirjassa on jotain, joka pitää otteessaan ja halua kuulla lisää on hurja. Murakamin teoksissa voi kuitenkin huomata tietynlaiset toistuvat elementit, jotka liittyvät pettämiseen, ihmissuhteisiin ja siihen kuinka ihminen on lopulta hyvin yksinäinen. Pidin teoksen surrealistisista piirteistä, jotka rikkoivat järkeä. Kuvaukset ja kielikuvat olivat niin eläviä ja yksityiskohdat hallitsevia. Täytyy mainita että toivon, etten kuole ja kissoistani tule ihmissyöjäkissoja. Kissat ovat myös teoksissa toistuva elementti. Murakami taitaa pitää kissoista.

"Ne ovat yksinäisiä metallisieluja avaruuden läpitunkemattomassa pimeydessä: 
ne kohtaavat, eroavat ja lähtevät kukin omaan suuntaansa eivätkä enää koskaa tapaa. 
Sanaakaan ei niiden kesken vaihdeta. Ei anneta lupauksia." -Murakami

Kertoja jää hieman hauraaksi hahmoksi, sillä hän toimii vain kertojana suhteessa Sumireen, joka on päähenkilömme, ja josta kerrotaan. Sumire on nuori ja minusta suloisen naiivi. Haluaisin tutustua häneen jos voisin. Hänen kokemansa muutos on mielenkiintoinen ja toisaalta se kertoo vaan rakkauden hulluudesta ja mitä se ihmiselle tekee.

Teoksessa käsiteltävä asia siitä, mikä on täällä ja mikä on toisaalla on minusta mielenkiintoinen. Mikä meidän osastamme menee toiselle puolen. Onko tämä osa jotain, jonka haluamme jättää jälkeen unohtaaksemme? Menevätkö jotkut meistä omasta tahdostaan, vai onko kyse vähän niin kuin kuolemasta, että kukaan ei halua sitä, ellei se ole viimeinen tie pakoon? En voinut olla miettimättä sitä, olenko minä jättänyt jotain toiselle puolen?

Kirja haastaa mieltä pohtimaan asioita. Se antaa ajatuksia pureskeltavaksi, ja omalla tapaansa se saa minut itkemään. Itkemään kuinka epäreiluja kysymyksiä teos herättää elämästä ja halusta.

"Meillä jokaisella on jotakin erityistä, jonka tavoitamme vain kerran elämässä. 
Kuin pieni lepattava liekki. Vain harvat onnistuvat varjelemaan tuota liekkiä, 
pitämään sen hengissä, niin että se valaisee heidän tietään. 
Kun tuo liekki kerran sammuu, se katoaa iäksi. " -Murakami

Arvostelu:<3<3<3<

perjantai 11. elokuuta 2017

Taas hetki elämästä

Ihminen törmää elämässään mitä ihmeellisimpiin asioihin, silloin kun niitä vähiten odottaa. Ne voivat olla iloisia, surullisia tai neutraaleja. Mitä niistä seuraa on se mysteeri, mutta ei kannata pelätä. Pää pystyssä mennään ja silmät auki.

 Tällaisia mietin roikkuessani Air jooga tunnilla. Kannattaa kokeilla. Se on yllättävän mukavaa ja tunti on todella rauhallinen ja saa olla omien ajatusten kanssa. Niille on niin sanotusti tilaa. Ei ole kiire mihinkään. Hassu juttu miten olen löytänyt jostain vähän oudosta lajista jotain itselleni. Toisaalta toinen alkava harrastukseni on kansantanssi, johon hurahdin Europead tapahtumassa, joka järjestettiin pari viikkoa sitten Turussa. Nyt olen laittanut sähköpostia ja odottelen tietoa, mahdunko ryhmään ja alkaako miulla sellainenkin harrastus.

Olen itse asiassa kerennyt lukeakkin, mutta enemmän olen lukenut runoutta. Postauksia on tulossa muun muassa lisää Murakamia ja Lang Leavin kaksi runokokoelmaa.

Mitä projekteja omassa elämässä on, niin noh töiden lisäksi koulunalku ja uudet sivuaineet, joiden kokeisiin pitäisi tälläkin hetkellä lukea, mutta lintsaan kirjoittamalla blogiini. Kirjoitan runoja ja hengitän.

Tässä yksi runoistani.

                                         Lupaus

 Teenkö sinulle lupauksen?
Yrittää sanoa sinulle
joka päivä
mitä merkitset minulle?

Tänään merkitset 
sydämmen sykettä

Eilen merkitsit 
synapsieni signaaleja

Huomisen merkitys
selviää silloin

Mutta merkitset 
yhtä kaikki.


sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Elämän mittainen vaellus

Löydän polun
     kuljen sen viertä.
En sitä pitkin
     pehmoisempi kävellä,
siinä missä ei ole
     tampattua uraa
          kulunutta tietä.
Valoa pitkin on kevyt astella.


Pahoittelen, että olen laittanut vain runopostauksia! Ei ole oikein aikaa lukea kirjoja, mutta yritän ryhdistäytyä. :)

keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Huolimatta

Tuhat merkityksetöntä sanaa.
Tiivistyy kahdeksi
merkitykselliseksi.

Rakastan kuitenkin.

tiistai 18. heinäkuuta 2017

Muistoissa

Tule luokseni
kosketa minua
niin, että unohdan
kaiken muun.
Anna hetken
muuttua muistoksi,
jonka voimin
mennään eteenpäin
minuuteista tunteihin,
Että on jotain mitä
kaivata.
Valoa jota seurata.

maanantai 17. heinäkuuta 2017

Sukellus

Ensimmäinen,
kylmä kosketus.

Väristykset kilpaavat
pohkeista kylkiin,
lapoihin.

Ensimmäinen kerta
niin ihmeellinen,
että
unohdan
pidättää henkeä.

Vesi täyttää
keuhkot

Kipu täyttää
pään

Tässä,
olen elossa.


tiistai 4. heinäkuuta 2017

Haruki Murakami: Miehiä ilman naisia

Murakamin teos, joka sisältää novelleja joissa on omanlainen teemansa siinä, että miehet ovat ilman naisia. Pidin tematiikasta ja se tulee hyvin esiin. Haikeaa.

Noveleissa käy yhä vahvemmin ilmi Murakamin tyylissä se, että hänen teemansa sitoutuvat vahvasti ihmissuhteisiin, itsemurhaan ja pettämiseen. Ne ovat toistuvia teemoja, joihin Murakami tuo koko ajan uusia näkökulmia, mutta koska kyseessä on sama kirjailija, niin omanlaistaan kaavamaista toistoa ei voi olla huomaamatta. Tämä ei kuitenkaan haittaa, sillä Murakamin henkilöhahmot ovat niin monipuolisia ja hänen tapansa luoda kokonainen ihminen parilla sanalla on ilmiömäinen. Koska ihmiset ovat erilaisia heille tilanteet ovat erilaisia.

"Aika ei kuitenkaan mitoittanut etenemisnopeuttaan oikeudenmukaisesti. 
Halujen taakka ja katumuksen ruostunut ankkuri pidättelivät ajan virtaa. 
Aika ei lentänyt nuolen tavoin suoraan."
-Murakami; Kino

Puhun erikseen novelleista, jotka jäivät hyvin mieleeni, ja joita pidin mielenkiintoisina. En erityisemmin pitänyt novellista Rakastunut Samsa, mutta siinä oli omanlaistaan Kafkamaisuutta ja minulle tuli mieleen Kafkan novelli Muodonmuutos. Tässä novellissa tuli ennemminkin vaikutelma, että hyönteinen oli muuttunut ihmiseksi. Mielenkiintoinen näkökulma myös ihastumisen tunteeseen.

Seherazaden oli sensuelli novelli, josta jäi hieman tuhma olo. Sellainen kuin itse olisi tehnyt jotain kiellettyä. Hyvä kuvaus obsessiosta ja nuoresta iästä ja omanlaisestaan järjettömyydestä, ja mihin se johtaa. Omalla tapaansa päähenkilöön eläytyi ja odotti koko ajan, että kertomus jatkuisi. Samalla novellissa oli kutkuttavaa se, kuinka asioita jäi auki ja oman mielikuvituksen varaan. Toisaalta se oli hermoja raastavaa. Ihastumisen ja rakastumisen järjettömyys tulee selkeästi esiin tässä novellissa, joka saa ajattelemaan omaa järjetöntä halua ja sitä mikä sitä oikeastaan ohjaa.

"Ihmisen elämä on siinä mielessä käsittämätöntä. 
Jokin asia kimaltelee ihmisen mielessä niin houkuttelevana ja ehdottomana, 
että hän on valmis luopumaan kaikesta saadakseen sen. 
Mutta kun on kulunut hetken verran aikaa tai ihminen tulee vaihtaneeksi vähän näkökulmaansa, 
se sama asia onkin haalistunut hämmästyttävän värittömäksi. 
Ihminen alkaa ihmetellä, mitä hänen silmänsä ovat siinä asiassa oikeastaan nähneet."
-Murakami; Seherazaden

Ensimmäinen novelli Drive My Car oli minusta hyvä. Se oli jotenkin tasainen ja pohtiva. Toisaalta sitä jäi itse jälkeenpäin pohtimaan. Ihmisiä ja sitä miksi he tutustuvat ihmisiin. Miten asiat johtavat tilanteisiin joissa ne ovat. Joutuu muuttamaan omaa ajatustapaa olemisesta ja siitä mitä rakkaus on. Kuinka omalla tavallaan se on kivuliasta. Kuinka omalla tapaansa rakastaminen on sitä, että kääntää katseensa pois. Mutta onko se oikein?

"Rakastunut ihminen pelkää menettävänsä rakkautensa kohteen. 
Hän haluaa olla aina ja ikuisesti yhdessä rakastettunsa kanssa. 
Jos hän ei saa tavata rakastaan, tuntuu, että maailma uhkaa loppua. 
Ne ovat yleisiä ja täysin luonnollisia tunteita. 
Niissä ei ole mitään käsittämätöntä tai hälyttävää. 
Ne kuuluvat aivan normaalin ihmisen elämään."
-Murakami: Itsenäinen Elin

Itsenäinen elin ei ollut mitenkään mieleenpainuva, mutta otsikko johtaa eittämättä harhaan. Tai sitten minulla on vain likainen mielikuvitus. Voi kyllä olla vain sitäkin. Aika varmastikkin. Tämä yritti tehdä aiheesta kepeän, mutta minusta tarina oli karmaiseva. Rakkaus on voima, jolla on kyky tuhota tai rakentaa. Näen että tallainen tilanne on täysin mahdollinen.

Miehiä ilman naisia on melankolinen, kaunis ja pohtiva. Toisaalta päähenkilökin on pohtiva. Pidin siitä, kuinka naisen nimeä ei koskaan sanottu. Hän oli vain M. Se olisin voinut olla minä.

"Miehiin ilman naisia on helppo liittyä. 
Riittää, että rakastaa syvästi jotakuta naista ja että nainen lähtee pois."
-Murakami; Miehiä ilman naisia

Arvostelu: <3<3<3< (oli aivan loistavia mutta oli keskinkertaisiakin, joten tähän puoleen väliin)