perjantai 11. elokuuta 2017

Taas hetki elämästä

Ihminen törmää elämässään mitä ihmeellisimpiin asioihin, silloin kun niitä vähiten odottaa. Ne voivat olla iloisia, surullisia tai neutraaleja. Mitä niistä seuraa on se mysteeri, mutta ei kannata pelätä. Pää pystyssä mennään ja silmät auki.

 Tällaisia mietin roikkuessani Air jooga tunnilla. Kannattaa kokeilla. Se on yllättävän mukavaa ja tunti on todella rauhallinen ja saa olla omien ajatusten kanssa. Niille on niin sanotusti tilaa. Ei ole kiire mihinkään. Hassu juttu miten olen löytänyt jostain vähän oudosta lajista jotain itselleni. Toisaalta toinen alkava harrastukseni on kansantanssi, johon hurahdin Europead tapahtumassa, joka järjestettiin pari viikkoa sitten Turussa. Nyt olen laittanut sähköpostia ja odottelen tietoa, mahdunko ryhmään ja alkaako miulla sellainenkin harrastus.

Olen itse asiassa kerennyt lukeakkin, mutta enemmän olen lukenut runoutta. Postauksia on tulossa muun muassa lisää Murakamia ja Lang Leavin kaksi runokokoelmaa.

Mitä projekteja omassa elämässä on, niin noh töiden lisäksi koulunalku ja uudet sivuaineet, joiden kokeisiin pitäisi tälläkin hetkellä lukea, mutta lintsaan kirjoittamalla blogiini. Kirjoitan runoja ja hengitän.

Tässä yksi runoistani.

                                         Lupaus

 Teenkö sinulle lupauksen?
Yrittää sanoa sinulle
joka päivä
mitä merkitset minulle?

Tänään merkitset 
sydämmen sykettä

Eilen merkitsit 
synapsieni signaaleja

Huomisen merkitys
selviää silloin

Mutta merkitset 
yhtä kaikki.


sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Elämän mittainen vaellus

Löydän polun
     kuljen sen viertä.
En sitä pitkin
     pehmoisempi kävellä,
siinä missä ei ole
     tampattua uraa
          kulunutta tietä.
Valoa pitkin on kevyt astella.


Pahoittelen, että olen laittanut vain runopostauksia! Ei ole oikein aikaa lukea kirjoja, mutta yritän ryhdistäytyä. :)

keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Huolimatta

Tuhat merkityksetöntä sanaa.
Tiivistyy kahdeksi
merkitykselliseksi.

Rakastan kuitenkin.

tiistai 18. heinäkuuta 2017

Muistoissa

Tule luokseni
kosketa minua
niin, että unohdan
kaiken muun.
Anna hetken
muuttua muistoksi,
jonka voimin
mennään eteenpäin
minuuteista tunteihin,
Että on jotain mitä
kaivata.
Valoa jota seurata.

maanantai 17. heinäkuuta 2017

Sukellus

Ensimmäinen,
kylmä kosketus.

Väristykset kilpaavat
pohkeista kylkiin,
lapoihin.

Ensimmäinen kerta
niin ihmeellinen,
että
unohdan
pidättää henkeä.

Vesi täyttää
keuhkot

Kipu täyttää
pään

Tässä,
olen elossa.


tiistai 4. heinäkuuta 2017

Haruki Murakami: Miehiä ilman naisia

Murakamin teos, joka sisältää novelleja joissa on omanlainen teemansa siinä, että miehet ovat ilman naisia. Pidin tematiikasta ja se tulee hyvin esiin. Haikeaa.

Noveleissa käy yhä vahvemmin ilmi Murakamin tyylissä se, että hänen teemansa sitoutuvat vahvasti ihmissuhteisiin, itsemurhaan ja pettämiseen. Ne ovat toistuvia teemoja, joihin Murakami tuo koko ajan uusia näkökulmia, mutta koska kyseessä on sama kirjailija, niin omanlaistaan kaavamaista toistoa ei voi olla huomaamatta. Tämä ei kuitenkaan haittaa, sillä Murakamin henkilöhahmot ovat niin monipuolisia ja hänen tapansa luoda kokonainen ihminen parilla sanalla on ilmiömäinen. Koska ihmiset ovat erilaisia heille tilanteet ovat erilaisia.

"Aika ei kuitenkaan mitoittanut etenemisnopeuttaan oikeudenmukaisesti. 
Halujen taakka ja katumuksen ruostunut ankkuri pidättelivät ajan virtaa. 
Aika ei lentänyt nuolen tavoin suoraan."
-Murakami; Kino

Puhun erikseen novelleista, jotka jäivät hyvin mieleeni, ja joita pidin mielenkiintoisina. En erityisemmin pitänyt novellista Rakastunut Samsa, mutta siinä oli omanlaistaan Kafkamaisuutta ja minulle tuli mieleen Kafkan novelli Muodonmuutos. Tässä novellissa tuli ennemminkin vaikutelma, että hyönteinen oli muuttunut ihmiseksi. Mielenkiintoinen näkökulma myös ihastumisen tunteeseen.

Seherazaden oli sensuelli novelli, josta jäi hieman tuhma olo. Sellainen kuin itse olisi tehnyt jotain kiellettyä. Hyvä kuvaus obsessiosta ja nuoresta iästä ja omanlaisestaan järjettömyydestä, ja mihin se johtaa. Omalla tapaansa päähenkilöön eläytyi ja odotti koko ajan, että kertomus jatkuisi. Samalla novellissa oli kutkuttavaa se, kuinka asioita jäi auki ja oman mielikuvituksen varaan. Toisaalta se oli hermoja raastavaa. Ihastumisen ja rakastumisen järjettömyys tulee selkeästi esiin tässä novellissa, joka saa ajattelemaan omaa järjetöntä halua ja sitä mikä sitä oikeastaan ohjaa.

"Ihmisen elämä on siinä mielessä käsittämätöntä. 
Jokin asia kimaltelee ihmisen mielessä niin houkuttelevana ja ehdottomana, 
että hän on valmis luopumaan kaikesta saadakseen sen. 
Mutta kun on kulunut hetken verran aikaa tai ihminen tulee vaihtaneeksi vähän näkökulmaansa, 
se sama asia onkin haalistunut hämmästyttävän värittömäksi. 
Ihminen alkaa ihmetellä, mitä hänen silmänsä ovat siinä asiassa oikeastaan nähneet."
-Murakami; Seherazaden

Ensimmäinen novelli Drive My Car oli minusta hyvä. Se oli jotenkin tasainen ja pohtiva. Toisaalta sitä jäi itse jälkeenpäin pohtimaan. Ihmisiä ja sitä miksi he tutustuvat ihmisiin. Miten asiat johtavat tilanteisiin joissa ne ovat. Joutuu muuttamaan omaa ajatustapaa olemisesta ja siitä mitä rakkaus on. Kuinka omalla tavallaan se on kivuliasta. Kuinka omalla tapaansa rakastaminen on sitä, että kääntää katseensa pois. Mutta onko se oikein?

"Rakastunut ihminen pelkää menettävänsä rakkautensa kohteen. 
Hän haluaa olla aina ja ikuisesti yhdessä rakastettunsa kanssa. 
Jos hän ei saa tavata rakastaan, tuntuu, että maailma uhkaa loppua. 
Ne ovat yleisiä ja täysin luonnollisia tunteita. 
Niissä ei ole mitään käsittämätöntä tai hälyttävää. 
Ne kuuluvat aivan normaalin ihmisen elämään."
-Murakami: Itsenäinen Elin

Itsenäinen elin ei ollut mitenkään mieleenpainuva, mutta otsikko johtaa eittämättä harhaan. Tai sitten minulla on vain likainen mielikuvitus. Voi kyllä olla vain sitäkin. Aika varmastikkin. Tämä yritti tehdä aiheesta kepeän, mutta minusta tarina oli karmaiseva. Rakkaus on voima, jolla on kyky tuhota tai rakentaa. Näen että tallainen tilanne on täysin mahdollinen.

Miehiä ilman naisia on melankolinen, kaunis ja pohtiva. Toisaalta päähenkilökin on pohtiva. Pidin siitä, kuinka naisen nimeä ei koskaan sanottu. Hän oli vain M. Se olisin voinut olla minä.

"Miehiin ilman naisia on helppo liittyä. 
Riittää, että rakastaa syvästi jotakuta naista ja että nainen lähtee pois."
-Murakami; Miehiä ilman naisia

Arvostelu: <3<3<3< (oli aivan loistavia mutta oli keskinkertaisiakin, joten tähän puoleen väliin)

keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

The Handmaiden 아가씨 (Lady)

Elokuva- arvostelu/hehkutus/hypetys. Kävin Mimmin kanssa katsomassa Etelä-Korealaisen elokuvan, joka vihdoin tuli Suomeen. Täytyy myöntää, etten ollut kuullut tästä, mutta kun sain tietää ajattelin, että tuo täytyy käydä katsomassa hinnasta mistä hyvästä. Voisin maksaa tästä kokemuksesta melkeinpä minkä tahansa pyydetyn hinnan. Olo elokuvan jälkeen on vapautunut ja suorastaan älykäs. Elokuva antaa niin paljon aivoille oivaltamisen mahdollisuuksia, sekä suurin osa asioita jätetään oman päättelemisen armoille, mutta niin että miettiessä kyllä ymmärtää. Juoni kuvaus on lyhyt. En halua spoilata mitään.

Kuvaus: Hideko on eristyksissä kasvanut nuori leidi, jonka palvelijattareksi tulee Sookee niminen nuori nainen.

Juonenkäänteet ovat ihmeellisiä ja haastavat katsojan kerta toisensa jälkeen kyseenalaistamaan kaiken ja tulkitsemaan kaiken. Kuitenkin koko elokuvan ajan kokee, että haluaa ymmärtää. Miksi? Miksi tämä kaikki. Eitämä voi olla näin. Jos tämä on näin tämä on sairasta. Ei kaikki voi mennä näin. Ensimmäinen osa jättää sanattomaksi. Toinen osa jättää sanattomaksi. Kolmasosa aiheuttaa sellaisen puhetulvan, että tuntuu etten kykene kaikkea elokuvasta puhumaan etteivät vain sanat ja ymmärrys riitä. Etten minä riitä, mutta että kuitenkin kuitenkin saan oivaltaa.

Tulkinnallisuus ja se kuinka niin moni asia voidaan nähdä eritavoin ja kuinka jokaisella yksityiskohdalla on jokin merkitys. Kuinka mikään ei ole turhaa. Kuinka se haastoikaan aivoja niin monella tapaa. Kun kyseessä ei olekkaan elokuva, jossa on käytetty juoni ja yksityiskohdilla ei ole merkitystä. Tässä kaikella on merkitystä, mutta sitä ei tajua heti. Vasta myöhemmin yhdistelee asioita. Minä vielä seuraavanakin päivänä olen pohtinut ja löytänyt niin monia yksityiskohtia joilla on merkitystä. Esimerkiksi hieno punottu köysi Hidekon vaatekaapissa, korvakorut, taulut, kirjat, käärme, kengät, hansikkaat, kirsikkapuu ja tupakka. Nämä ovat vain konkreettisiä fyysisen ulottuvuuden symboolisia merkityksiä. Kaikki on yhteydessä kaikkeen. Mikään ei ole irrallista. Myös omalla tapaansa asioiden puuttuminen kokonaan tekee niiden merkityksestä vielä suuremman poissaolollaan. Aivan käsittämätöntä. Jo vain länsimaisesti tarkasteltaessa elokuvassa on niin paljon kaikkea puhumattakaan aasialaisen kulttuurin kautta katsottuna.

Elokuva on groteskiudessaan kaunis. Siinä on niin paljon kaunista, jota ruma korostaa, ettei voi kuin haukkoa henkeään. Pahoittelisin hypetystäni, mutten halua enkä pysty. Tämä oli pienelle minulle ehkä parhain elokuva, jonka elämäni aikana olen nähnyt. Erityisesti mieleeni jäi lukukohtaukset. Siinä esteettisyys ja ääni. Kuinka äänellä saa halun syttymään. Kuinka halu ohjaa niin paljon. Kuinka rakkaus on julma. Kuinka se käyttää. Kuinka kauneutta on niin paljon, niin pienissä asioissa.

The Handmaidenin soundtrack antaa kylmiäväreitä ensimmäisestä sävelestä viimeiseen. Jokainen kappale on kaunis, mutta pienellä surullisella alavivahteella. En voi kuin vain kertatoisensa jälkeen kuunnella. Palata niiden sävelten siivittämänä elokuvan pieniin yksityiskohtiin ja kokonaisuuksiin.

Kannattaa varautua väkivaltaan, sekä puhtaaseen seksiin valkokankaalla. On mielenkiintoista kuinka poikkeuksellisesti seksuaalisuus on niin suorasti esitetty ja kuvattu, kun taas väkivalta on hieman sellaista hienovaraista, että kaikkea ei näytetä ruudulla. Täysin päinvastaista kuin mihin on tottunut. Yleensähän kaikki väkivalta näytetään ja seksuaalisuus ja seksi jätetään katsojan arvailujen varaan ja niin, että ajattelee että näin tapahtuu. Asetelma on siis täysin päinvastainen normeihin nähden, ja se on omalla tapaansa shokeeraavaa, mutta niin nerokasta ja siitä vain nauttii. Elokuvan erotiikka on omaa luokkaansa, jossa on jotain vihjailevaa, mutta jotain niin konstailematonta ja suoraa. Se häkellyttää.

Kuten voi tekstistä lukea olen edelleen täysin haltioissani. The Handmaiden ei päästä otteestaan näin jälkeenpäinkään. Se vain on. Se pysyy. Tiedän että se on ajatuksissani pitkään. Haluaisin vain nähdä sen pian uudestaan.

En omista videosta tai musiikista mitään. 
Tämä on lempikappaleeni soundtrackiltä. My Tamako, My Sookee

Arvosteluasteikkoni ei riitä tälle elokuvalle. mutta täydet, ja vähän päälle.