lauantai 22. maaliskuuta 2014

17/20 Arto Kivimäki: Antiikin taruja 1 Aikojen alussa

9. Poimi teoksesta jokin sopiva katkelma, ja tee siitä novelli tai luku romaaniin.
Joten päätinpäs kirjoittaa ihan novellin. :)

Katkelma:
"Afrodite ei millään malttanut olla käyttämättä niitä rakkauden mahtavia voimia, jotka hänellä oli hallussaan, varsnikin kun hänen suojattinsa Eros houkutteli koko ajan kokeilemaan rakkauden voimia."

Näin aiheutui monia lemmenpulmia ihmisten kuin jumalienkin maailmassa. Tietämättömät päähenkilömme eivät ole tietoisia tuon ilkikurisen lemmen jumalattaren suunnitelmista heidän varalleen. Mutta nyt kerrotaan heidän tarinansa ja miten Afrodite päätti sinetöidä heidän elämänsä.

Kello 7:15
Peilistä katsoi ihan tavallinen tyttö, joka yritti harjata hiuksiaan. Suihkun jälkeen kosteat mustat hiukset takertuivat harjaan. Harjatessaan hiuksia harja jäi kiinni pitkiin hiuksiin ja harja jäi siihen roikkumaan. Tyttö mulkaisi hiuksistaan roikkuvaa harjaa harmailla silmillään, kuin yrittäisi tappaa harjan katseellaan. Ajatuksissaan tyttö kirosi pitkiä hiuksiaan ja rupesi selvittämään harjan ympärillä olevia takkuja. Saadessaan harjan lopulta irti oli harjan paikalle jäänyt isompi takku kuin aiemmin. Alhaalta kuului äidin huutoja, jotka ilmeisesti hoputtivat lukiolle lähtöön ja varoittelivat myöhästymisestä. Viimeisen kerran yritti tyttö harjata auki hiustensa takkuja, tuloksetta. No tuuli kuivaa ja ehkä ehtii sitten koulussa harjaamaan hiukset ennen tunnin alkua. Lyhyt musta hame ja paita päälle. Kengät jalkaan, laukku olalle ja ovesta ulos kello oli tuolloin 7:31.

Kello 7:15 toisaalla
Aamu unisuus ei ollut vielä kaikonnut pojan jäsenistä hänen yrittäessään kiskoa itseään ylös. Katsoessaan kaapin pelistä näkyi kasvoista vain yön valvotut tunnit koneen äärellä. Peilistä vilkuttivat tummat silmäpussit ja  vaaleat hiukset sekaisin kuin harakanpesä. Toisaalta ainahan pojan hiukset olivat olleet sekaisin, ja silti ne näyttivät hyvältä. Ei siis ongelmaa hiusten suhteen. Vaatteet kaapista ne samat mitkä aina valkoinen t-paita varustettuna pelin logolla ja mustat farkut jalkaan. Vielä käteen ranneke ja reppu selkään. Skeitti kainaloon
ja menoksi. Kello ovesta mentäessä löi 7:38.

Kello 7:52
Tyttö käveli keskellä asfaltoitua tietä kuulokkeet korvilla hymisten laulun sanoja. Muu maailma oli musiikin myötä kadonnut johonkin kauas pois ja kaiken lisäksi omiin ajatuksiin vajonneena tyttö kiinnitti vähemmän huomiota ympäristöön. Tyttö ei siis kuullut kun takaa kuului huuto: " Väistä, väistä! Pois alta, etkö sä kuule!" Täytenä yllätyksenä siis tuli, kun tyttöön törmäsi suurella vauhdilla jotain, ja hän lähti kaatumaan eteenpäin. Huitoen käsillä ympärilleen tukea etsien tyttö tunsi takanaan paidan. Tarttui siihen ja ja takertui kaikin voimin. Ongelmaksi ilmeni, ettei henkilö, josta tyttö oli saanut kiinni ollutkaan vakaalla pohjalla, ja molemmat kaatuivat päistikkaa maahan. Positiivisena sentään se, että tyttö päätyikin päälle ja toinen alle pehmentämään laskua. Rullalauta rullaili kovaa kyytiä ohi tytön pään, joka oli laskeutunut pojan rinnalle. Tässä rytäkässä kuulokkeet olivat lentäneet korvilta ja sydämmen lyönnit kuuluivat kiivaina ja selkeinä rinnalta. Dum dum Dum dum.

Kello 7:51
Poika rullaili hiljaksiin laudallaan. Polki väliin lisää vauhtia. Tänään hänen olisi pakko rullata mäki alas, ja toivoa vain, ettei kukaan kulkisi hänen tiellään. Lasku alkoi ja vauhti vain kiihtyi. Mutkaan kääntyessään ilmestyi mutkan takaa ihminen., kuin tyhästä siinä oli joku. vauhti oli kova ja jarruttaminen mahdotonta. Kai nyt tässä pitäisi huutaa edes, että toinen voisi väistää ajatteli poika. Poika huusi: "Väistä, väistä! Pois alta, etkö sä kuule!" Mitään reaktiota ei henkilössä tapahtunut. Viimeinen ajatus ennenkuin kaikesta tuli vain käsien ja jalkojen sekamelskaa oli, että tästä ei tule seuraamaan mitään hyvää. Seuraavaksi hän tajusi vain, että oli päätynyt vieraan tytön alle ja lauta rullasi ohi. Poika tosin tuskin sitä huomasi. Näki hän vain mustat hiukset, jotka olivat söpösti takulla ja tytön nostaessaan päänsä ja kohottaessaan säikähtäneen katseen poikaan. Ei poika voinut muuta kuin virnistää puolittaisen hymyn ja sanoa: "Hyvää huomenta kaunokainen!"

Kello 7:56
Nostaessaan katseensa poikaan ja nähdessään pojan suun kohoavan puolittaiseen hymyn oli tytön sydän jättää lyönnin väliin. Poika sanoi: "Hyvää huomenta kaunokainen!" Ja tässä vaiheessa tyttö tunsi punan nousevan kaulavartta pitkin kohti poskia. "Hei voitko sä nousta mun päältä, oot kyl tosi painava noin kevyen näköseksi, mutta oikeesti en saa happea." Tähän hajosi tytön ruusunpunainen kuva ja puhisten nousi pois pojan päältä nappasi kuulokkeensa, laukkunsa ja lähti juoksemaan kohti lukiota. Ärsyynnys punasi posket entisestään ja kääntyessään näki pojan yhä maassa. Tyttö säikähti pojan pyörtyneen, mutta poika nousi ja heilautti tytölle kättään. Olisihan tyttö voinut vastata sivistyneesti, mutta päättyikin näyttämään kieltään ja kääntyi ympäri. Vielä kuului: "Enkö mä saa edes kuulla sun nimeä!"

Kello 8:00
Ei olisi varmaan pitänyt sanoa painavaksi tuli mieleen heti sanojen lähtiessä  pojan huulilta. Paino lähti päältä yhdessä hetkessä, ja mitä seuraavassa poika sivusilmältään näki tytön loittonevan selän ja tytön punapitsiset alushousut hameen alta. Viimeisenä tuli mieleen kysyä huutaen: "Enkö mä saa edes kuulla sun nimeä!" Vastaukseksi tuli tytöltä vain kielen näyttö. Pojan pää toimi kuumeisesti yrittäen miettiä jonkin fiksun heiton. Tosin pää löi tyhjää ja lopulta huusi: "Hyvät näkymät!" Nyt tuli vastaukseksi vain huuto: "Pervo" ja kansainvälinen käsimerkki.

Vaikkei tyttö sitä tiennyt oli hän tehnyt poikaan lähtemättömän vaikutuksen ja vaikkei poika sitä vielä silloin tajunnut itsekkään. Oli tästä kohtaamisesta seuraava tarina. Tarina, jonka itse Afrodite oli Eroksen kanssa suunnitellut ja antanut vauhtia pienelle romanssille. Kukaties tästä tulee vielä pienestä suuri romanssi ken tietää. Siitä itse Afrodite päättää.










sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

16/20 Leo Tolstoi: Anna Karenina

4, C Jakakaa mielipiteitä samasta kirjasta toisen lukudiplomilaisen kanssa.

Elikkä tuon toisen Heidin kanssa sitten kävimme keskustelua Anna Kareninasta. Teimme keskustelun vähän eri tavalla kuin toisen Heidin kanssa. : ) Elikkä keskustelumme meni jokseenkin näin.

Heidi: "Paskan jauhantaa politiikasta, mikä menee li hilseen. Niin tylsästi kirjoitettu, että nukahtaa. Siinä tapauksessa hyvä jos on univaikeuksia."
Miisa: "Mutta hyvänä puolena syvällinen pohdinta ihmisistä ja aikakauteen nähden loistavasti kirjoitettu ja ei ihme, että on noussut tunnetuksi."
Heidi: " Perusteellisesti kirjoitettu, jotkut tykkää jotkut ei minä en oikei pitänyt."
Miisa: "No en minäkään siitä kirjasta piitannut. Ajoittain oli hyviäkin kohtia, mutta sitten saattoi olle 14 sivua siitä, mikä merkitys venäläisillä talonpojilla on Venäjälle ja se vasta nukutti."

Miisa: "Romantiikka ei ollut elävää se oli kuollutta."
Heidi "Kuivaa, eläytymätöntä ja tasapahksua selitystä, eikä oikein osannut kertoa rakkaudesta."
Heidi: "Samanlaista draamaa, kuin nykyajan televisiossa. Jättää miehen, koska ei saanut vastarakkautta. Silloin se oli varmaankin Oh My God, mutta nykyään moinen draama on melkein arkipäivää

Miisa: "Täytyy sanoa, ettei minulla riittänyt myötätuntoa Annaa kohtaan. Minusta hän oli itsekäs, eikä ottanut muita kuin itsensä huomioon. Kaiken sen jälkeen mitä hän oli tehnyt niin silti hän oli mustasukkainen Vronskista! No mutta niin ihmismieloi toimii."
Heidi: "Minulla taasen on osittain myötätunto häntä kohtaan, koska hän ei saanut vasta rakkutta mieheltään."

Lopputiivistys: Anna halusi rakkautta ei velvollisuutta!




tiistai 11. maaliskuuta 2014

15/20 Salama Annukka: Käärmeenlumooja

4.C Jakakaa mielipiteitä samasta kirjasta toisen lukudiplomilaisen kanssa.
Elikkä keskustelin kirjasta Heidin kanssa, jonka blogi on http://www.miscynkirjablogi.blogspot.fi/ . Käykää vilkaisemassa ihana blogi!! Tämmöistä siis keskustelumme sisälsi:

Heidi: "Ei loppuun kulutettuja vampyyreitä! Tuore idea!"

Unna ihana hahmo eläväisine luonteenpiirteineen, ja aidot reaktiot tilanteisiin, eikä reagoinut samalla tavalla, kuten muissa nuorten kirjoissa esimerkkinä Twilightin Bella, jolla on täysin järjetön reaktio vampyyreihin tilanteet huomioon ottaen. Käärmeen lumoojassa terveet reaktiot, joihin voi samaistua.

 Joone ihana hahmo, jonka ulkonäkö selkein klittereineen sun muineen. Joone on ihana pikku kleptomaani, pirteä ja eloisa.  Joone Rufuksen jälkeen läheisin Unnalle.  

Vikke arogant bitch, heittää läppää, joka ei sovi tilanteeseen ja sopimaton. Kuulemma hyvä stamina...

Ronni jäi hieman etäiseksi hahmoksi, johtuen etäisestä luonteestaan ja henkivartija tyypistään.

Rufus kuollettavan/kuolattavan komea. Ihanan epäperinteinen mies. Poltteli sydäntä lukea Rufuksesta ja Unnasta.

Kirja kerrottiin periaatteessa Unnan näkökulmasta, mikä sittemmin vaikutti henkilöhahmojen esiintyvyyteen.
 
Kirjaan pääsi todella nopeasti mukaan. Aidon tuntuinen elinympäristö vaikutti siihen.

Heidi:" Luin 20 sivua Miisan olan yli ja olin heti mukana ja halusin lukea kirjan itse."

Nimet olivat kekseliäitä, mutta silmään pisti tavalliset nimet, kuten Eetu. Osa oli sellaisia, että oli kuullut, muttei koskaan tavannut sen nimistä henkilöä. Jotkin sellaisia, että laittoi miettimään, onkohan oikeasti tuon nimisiä.

 Kieli oli ihanaa rento ja puhekielimäistä, mutta ei kuitenkaan puhekieltä.

Kirjan huumorista täyskymppi aivan mahtavaa. Sai kyynelsilmin nauraa kirjaa lukiessa. Molemmat naurettiin ääneen ihan hölmöille jutuille kuten treeseksuaalille.

Miisa: "Jouduin lopettamaan kirjan lukemisen, koska ei enää pystynyt naurulta lukemaan, joten huumori ainakin upposi minuun."

Reaktiot olivat kirjassa aitoja!!! ja aiheuttivat aitoja reaktioita!

Romantiikka oli räjähtävää. Eivät jääneet vatvomaan tai päivittelemään ensisuudelmaa, eikä ensimmäisestä suudelmasta tehty mitään suurta haloota, kuten muissa kirjoissa on tapana. Tietysti suudelma oli ihana, mutta tämä kirja kertoo poikkeuksellisesti myös siitä, mitä suudelman jälkeen. Eikä lopeta vain siihen yhteen suudelmaan. Olihan se vähän outoa, että Unnalla ja Rufuksella oli niin suuret himot toisiaan kohtaan.
Heidi: "Tosin siihen löytyy syy 2 osasta!"

Heidi: "Ensin mietti, että menikö Rufuksen ja Unnan suhde liiankin nopeaa tahtia."
Miisa: "Mutta toisaalta Se oli hyvä! Oli ihana lukea kerrankin, miten oikeasti kaikki menee! "
Heidi:" Kuitenkaan he eivät ole normaaleja, joten kai se on ymmärrettävää"
Miisa" No hehän ovat eläimiä, eläimen vaistoa kai ;)"


Miisa & Heidi: " Joone on paras ehkäisyväline ikinä! Älkää kysykö, vaan lukekaa!"

14/20 Hirvisaari Laila: Minä, Katariina

5. Tee kirjasta kuva
Elikkä tein Laila Hirvisaaren: Minä Katariinasta puuvärityön. Kuvassa on keskellä Katariina kaikessa loistossaan valtaistuimella. Palvelija oikealla vahtimassa häntä. Pari hovinaista juoruilemassa, ja yksi Katariinan rakastajista (jokainen päättäköön itse kuka ; )) Pyrin luomaan kuvaan sitä yltäkylläisyyttä, missä Katariina eli, mutta pyrin myös luomaan Katariinan niin, että hän on miettivä ja ei kiinnitä huomiota asemaansa ja loistoon, vaan ylenkatsoo hovin elämäntyyliä.


sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

13/20 Ali Shaw: Tyttö joka muuttui lasiksi

1. Tee kirjasta arvostelu, jos haluatte arvosteluun suoraan hypätkää kolme kappaletta, sillä tästä kirjasta minulla on paljon kerrottavaa.

Kirja kertoo Idasta, jolla on lasijalat. Tämä lasi joka hänen jaloissaan on on kivuliasta ja se leviää pikku hiljaa kohti hänen nilkkojaan. Ida on tullut etsimään parannuskeinoa St. Haudas Landin saarelta. Ida on aina ollut energinen ja iloinen ja elämänsä aikana kokenut paljon. Nyt kuitenkin häntä peittää huoli ja murhe jaloistaan. Jokainen askel pitää ottaa varoen, ettei askel olisi viimeinen.
Toinen päähenkilöistä Midas on poika, joka on syntynyt ja kasvanut kyseisellä saarella. Häntä vainoaa menneisyyden tapahtumat, jotka hän on yrittänyt sulkea pois mielestään. Midas on hyvin ujo ja huono ihmisten kanssa ja siksi piiloutuu kameran taakse ja valokuvaa yrittäen napata valonsäteet
Kirjan tapahtumat alkavat siitä, kun Midas on valokuvaamassa metsässä seuraten valoja. Hän melkein kävelee ohi Idan, joka istuu kivellä oudot kengät jalassa. Tyttö kiinnittää Midaksen huomion itseensä ja näin alkaa lyhyt keskustelu, joka vaivaannuttaa Midaksen. Kuitenkin Ida tekee Midakseen lähtemättömän vaikutuksen ja he tapaavat myöhemminkin.

Kirja kertoo Idan ja Midaksen molempien menneisyydestä ja Midaksen muistoissa elävästä isästä ja hänen perheestään. Midaksella ei ole ollut onnellinen lapsuus. Oli onnellisiakin hetkiä, mutta vanhempien välit olivat viileät, nämä kylmien välien syy selviää kirjassa ja se on surullinen. Hyvin surullinen ja koko kirjan ajan syytin Midaksen isää. Isä oli minusta kauhea, julma ja kylmä, mutta kun selvisi syy tähän en voinut muuta kuin purskahtaa itkuun kun lopulta ymmärsin syyn. Ymmärsin hänen toimiensa syyn ja miksei hän reagoinut. Se oli kamala hetki kun tajusi syyttäneen ihmistä, joka ei voinut asialle mitään. Lopulta mitä hän teki oli hyväksyttävää, mutta oli myös asioita, joita minusta ei olisi tarvinnut tehdä.

Toisaalta kirja ei kerro niin paljon Idasta, kuin Midaksesta, mutta niin oli parempi. Se kuitenkin kertoo siitä, kuinka he rakastuvat jopa huomaamattaan, ja kuinka Midas pääsee eroon estoistaan ja uskaltaa olla rohkea, olla olemassa Idan vuoksi.

Kirja on kerronnallisesti upea. Adjektiivien käyttö on rikasta ja kuvailevaa. Kirja herää eloon lukiessa ja ihan oikeasti kuvittelin, että tuolla jossain on St Haudas Landin saari edes kyseenalaistamasta sen olemassa oloa. Saartahan ei oikeasti ole ja järkytyin, kuinka saari jonka olemassa oloon niin syvästi uskoin onkin olematon. Saari oli aluksi synkeä ja synkkä, mutta se kaunistui ja siihen syntyi mystinen tunnelma. Rakastuin saareen ja sen ympäristöön.

"Lasisäikeet, jotka olivat olleet Idan hiuksia, olivat takertuneet hänen sormiinsa ja viilsivät nyt haavojen verkkoa hänen ihoonsa."

Lopetus kirjalla on surullinen. Itkin kaksi tuntia taukoamatta kun luin kirjaa, tosin välillä jouduin lopettamaan lukemisen, kun en kyynelehtiviltä silmiltäni enää nähnyt lukea. Ensimmäsen kerran itkin, kun ymmärsin, kuinka lopullinen tuo Idassa kasvava lasi oli tämän jälkeen joka hetki kun luin kirjaa oli vain muistutus siitä, mitä Idalle tapahtuisi ja vain itkin. Itkin kirjan epäoikeuden mukaisuutta ja musertavuutta. Itkin sitä kuinka kaksi ihmistä olivat löytäneet toisensa, mutta saivatkin vain hetken toistensa elämästä, kuitenkin se tuntui minusta jotenkin lohdulliselta. Ainut asia, mikä minua lohdutti oli se, että he saivat ainakin viettää Idan viimeiset hetken yhdessä. Vaikka siihen liittyi valhe, että näin voisi jatkua niin se silti oli kaunista.

Kuitenkin aivan kirjan lopussa kun saa käsityksen, että Midas on mennyt eteen päin kirjan viimeiset sanat saavat kyyneleet nousemaan pintaan ja sen, mitä Midas tulevaisuudessa aikoo tehdä, jo vain ajatus siitä sattuu, ja kertoo, ettei Midas ole välttämättä vieläkään päästänyt irti.

Kirja oli kaunis. Muilla sanoilla tätä kirjaa ei voi kuvata. Ei tästä voi sanoa ihanan kaunis, hirveän kaunis tai älyttömän kaunis, vaan tämä kirja on vain kaunis koko sanan kaunis merkityksessä. Sen tarina oli kaunis, ympäristö oli kaunis ja mikä tärkeintä tarina oli kauniisti kirjoitettu. Kirjassa oli jotain tiettyä filosofisuutta ja kirja pohti paljon. Asiat, joita kirja pohti olivat tärkeitä ja minusta merkityksellisiä.

Tyttö joka muuttui lasiksi on sydäntä raapaiseva kertomus rakkaudesta, menetyksestä ja epätoivosta. Kirja myös kertoi kauniisti menneisyydestä ja sen vaikutuksesta nykyisyyteen ja kuinka kaikki voi muuttua. Se myös kertoi ihmisen kasvamisesta.
"En minä parane", Ida kuiskasi. "unohdetaan koko juttu tästä hetkestä alkaen."
                                                                                                                                - Ida

Rakastuin kirjaan täydestä sydämmestäni ja voin suositella kirjaa aivan jokaiselle. Minusta jokaisen täytyisi kerran elämässään lukea tarina, joka liikuttaa sydäntä ja melkein kirjaimellisesti repii sydämmen vereslihalle.
Arvostelu: <3<3<3<3<3 (täydet)