perjantai 19. toukokuuta 2017

Haruki Murakami: 1Q84 osa 1

Note to myself: Murakami <3

Eli en siis ole aiemmin Murakamin teoksia lukenut. Tämä on osittain johtunut siitä, että tutut ovat sanoneet sen olevan todella raskasta ja kyynistä. Omalla tavallaan tämä pitää paikkansa, mutta se on jollain ihmeellisellä tavalla myös vapauttavaa. Hän on loistava kirjoittaja, ja vaikka ensimmäinen osa on runsaat neljäsataa sivua niin kirja meni vauhdilla. Tosiaan lukenut vasta 1 osan en osaa 2, vaikka se samoissa kansissa onkin.

1Q84 kertoo kahden ihmisen elämästä Aomamen sekä Tengon. Tengo on preppikoulun matematiikan opettaja ja Aomame on itsepuolustuksen opettaja. Molemmat elävät omaa elämäänsä, mutta jotain on vinossa. Kaikki ei ole niin kuin pitää, mutta miten todistaa se itselle. Tengo työstää kirjaa ja Aomame etsii yhden illan juttuja. Sitä jokapäiväistä.

En halua spoilata mitään, mutta pakko on sanoa että paljon kysymyksiä jäi auki. Ihan liikaa.

Rakastin Murakamin rytmiä sitä soljuvuutta, mitä Murakamin tekstissä on. Kirjan rytmi määrittyi hyvin henkilönvaihdoksen avulla, jossa vuorotellaan Aomamen ja Tengon välillä. Täytyy kyllä myöntää että viihdyin paremmin Aomamen tarinassa ja hän oli minusta erityisen mielenkiintoinen hahmo ja pidin siitä miten hänen näkökulmastaan asiat näyttivät niin erilaiselta. Hieman laskelmoivilta ja kylmiltä niin erilaisilta kuin omani, mutta silti niissä oli jotain hassua lempeyttä.

Täytyy vielä sanoa, että pelottaavaa oli se, kuinka hyvin Murakami käytti kerronnan näkökulman vaihdosta hyväkseen ja loi sillä uhkaavan tunnelman. Maailman poikkeavuudet olivat pelottavia ja silloin lähti kiinnittämään huomiota kaikkeen poikkeukselliseen, joka aiheutti suorastaan pelkoa, vaikkei tämä mikään kauhu kirja ole.

Pidän siitä kuinka Murakamin teksti on niin filosofista. Omalla tapaansa kirjan henkilöhahmot miettivät omaa olemistaan ja merkityksiä ja tuntuu ihmeelliseltä, kuinka tarkkoja havainnot ovat, ja kuinka ne reflektoivat omaa elämää. Omalla tapaani löysin omaan elämääni quoteja ^.^

Arvostelu:<3<3<3<3


"Jos pystyy rakastamaan koko sydämestä edes yhtä ihmistä, elämä on pelastettu. 
Vaikka ei voisikaan olla yhdessä sen ihmisen kanssa." -Murakami

torstai 11. toukokuuta 2017

Tukahdutettu

Se syö sisältä,
Elää raivoaa
karttelee kiertää
sen tietää
se vaanii.

Sitä ei odota
se iskee kiinni
siltä pääsee hetkeksi karkuun.
Tunne on vain harha.

Se ottaa jälleen valtaan.
Riipii haavoja keuhkoihin,
täynnä reikiä.
Tukehdun.
Veri virtaa vääriä polkuja.
hukka reiteillään.
Elimistö tappelee vastaan.
Korjaa mielen virheitä.

Ei sekään kaikkea kestä.

Hei näin pitkän tauon jälkeen!

Olen hirveän pelokas. Ajattelen paljon sitä mitä muut ajattelevat. Olen päättänyt ajatella että miksi? Miksi aina pelkään. Ei se ole tarkoitettua pelätä muita ihmisiä. Haluan oppia olemaan vahvempi.

Tämä blogi on minulle tärkeä. Mieleni on tehnyt kirjoittaa niin paljon. Muistakin asioista kuin kirjoista. En ole uskaltanut. Olen ajatellut, että jos kirjablogi ei ole vain kirjoille ei kukan välittäisi lukea. Noh päätän olla itsekäs. Kirjoitan siitä mitä haluan. Kirjoitan kirjoista, mutta haluan myös jakaa runouttani. Tykkään siis kirjoittaa runoja, mutta olen arka näyttämään niitä. Muutaman olen laittanutkin tänne. Haluan puhua kokemuksistani. Haluan että ihmisillä on hyvä mieli, silloinkin kun elämä tuntuu raskaalta ja aihe on painava. Haluan silti ryöstää hymyn. Nappaista kiinni siitä pienestä pilkkeestä silmäkulmassa.

Olen viettänyt sinkkuelämää kolmisen kuukautta, ja olen oppinut paljon itsestäni. Siitä mitä haluan ja mitä toivon saavuttavani. Vielä on paljon matkaa ja paljon asioita, joita en tiedä, mutta on tervettä huomata, että olen hyvä juuri näin. Olen itseni ja se on ok. Ei minun tarvitse pelätä yksin jäämistä. Minulla on kavereita. Yritän pitää yhteyttä, mutta ensimmäinen ajatus on että he ovat minulle vihaisia, kun en ole pitänyt yhteyttä. Monimutkaista.

Haluan vain sanoa Hei! te kaikki ihanat ihmiset ^.^ Muistakaa että ootte mahtavia ja ottakaa virtuaalihaleja vastaan, kun en fyysisiä voi antaa!