keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Kuulumisia ja ilmoitettavaa!

Blogini tulee olemaan hieman hiljaisempi toukokuun loppuun saakka. Minulla alkaa valmistautuminen pääsykokeisiin ja muille kirjoille ei jääkkään paljoa aikaa. Kesäkuussa jälleen aktiivisemmin kirjoittelen!! Hyviä pakkaspäiviä ^^

keskiviikko 13. tammikuuta 2016

sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Marissa Meyer: Cress

Cress on oman yksinäisen satelliittinsa vankina. Ainoana seuranaan pikku Cress, jonka hän nuorenpana on ohjelmoinut pitämään itselleen seuraa ja tietysti silloin tällöin, kun Sybil on tullut käymään ja määräämään hänelle tehtäviä. Seuratessaan Cinderin ja Thronen pakomatkaa hän saa heihin yhteyden. Ensimmäistä kertaa hänellä on toivoa pelastuksesta, mutta meneekö kaikki niin kuin pitää?

Toisaalla taas Cinder, Throne, Scarlet, Wolf ja Iko yrittävät miettiä keinoja estää kuninkaalliset häät. Ei sen vaikeanpaa!

 Kolmas osa The Lunar Chroniclesiin ei petä odotuksia, eikä jää muista jälkeen on jopa parempi kuin aiemmat! Kirjalla ei myöskään ole ongelmaa sen suhteen, että usein saagoissa väli osat ovat niin sanotusti tylsiä, tai eivät tuo mitään uutta sarjaan, mutta syy miksi pidän Lunar Chroniclesista niin paljon on se, että jokainen kirja on vähän niinkuin oma osansa, ja vaihtuvat päähenkilöt tuovat oman mausteensa joka kirjaan. On kuitenkin mukavaa, että vanhat hahmot jäävät ja saavat lisää ulottuvuutta. Tosin välillä tuntuu etteivät vanhat hahmoihin tule enää niin paljon uutta. Pidin myös siitä että mentiin suoraan tarinaan, eikä jääty selittelemään edellisien osien tapahtumia!

Pidin Cress:n hahmosta. Hän on hieman naiivi, mutta kuka nyt ei olisi asuttuaan yksin satelliitissa, ja luotuaan itselleen oman mielikuvitusmaailman. Oli ihanaa olla hänen näkökulmassaan, sillä se oli täynnä iloa ja surua ja tunteita, joita ei yritetty tukahduttaa. Pidin myös hänen yksipuolisesta Captain Thronen ihannoinnistaan. Se oli hyvin suloista ja mieltä lämmittävää.

Meyer taas kerran todistaa, että on olemassa hyviä fairytale retellingejä! Seurataan aivan alkuperäistä tarinaa, mutta silti sovitetaan se maailmaan, jossa alkuperäinen tarina kadottaa itsensä, ja ei ajatustasolla tule mieleenkään, mutta joka silti onnistuu noudattamaan sadun pääosia! Meyer tekee rohkeita valintoja suhteessa satuun ja asioihin, joita siitä ottaa kuten "prinssin" sokeutuminen.

Tässä osassa tutustutaan loppupuolella Prinsessa Winteriin. Hän on minusta jo nyt aivan ihastuttava hahmo. Voi kuulostaa oudolta, mutta hänessä on paljon hyvää. Vain muutamalla lauseella hän saa kylmät väreet kiirimään selkäpiissä. Hän on ehkä mielenkiintoisinpia hahmoja tähän astisesta kaartista. Cressin lisäksi. ironista on että luettuani Cressin ja aloitettuani Winterin olen löytänyt lempihahmoni näistä kahdesta, jotka tulevat sarjaan viimeisinä! (En pidä Jaycinistä).

Kolmas osa ei jää tylsäksi ja mielenkiintoisia paljastuksia tulee, jotka ovat omalla tapaansa tarpeettomia, mutta reaktiot niihin ovat aitoja ja faktahan on se, että emme voi rakastaa kun sitä meiltä pyydetään se tapahtuu omalla painollaan ja aina ei ole aikaa! Kunpa olisi enemmän aikaa onkin todennäkösesti jollain tasolla toiveemme. Lopetus on ihanan tajunnanräjäyttävä ja vauhdikas!

Mainitsen vielä, että aloitin tätä jo ennenkuin Winter oli ilmestynyt, mutta se keskeytyi kunnes sain Winterin käsiini. Luin Cressin alusta loppuun hujauksessa ja nyt odottelee 800 sivuinen Winter. Jotenkin en kykene lukemaan kirjoja, joista tiedän, että tulee jatko-osa, joka ei vielä ole saatavilla. Varsinkin silloin jos tiedän, että kirjailija pitää clifhangereistä!

"How are your eyes?" She asked
"Well, I've been told they're dreamy, but I'll let you decide for yourself." - Cress and Throne

Arvostelu:<3<3<3<3

maanantai 4. tammikuuta 2016

Andrzej Sapkowski: Kohtalon miekka

Kohtalon miekka vie jälleen Witcher Geraldin maailmaan. Kohtalon miekka koostuu yhä lyhyistä novelleista, jotka avaavat Witcherin maailmaa. Käyn läpi mieluisimmat novellit kirjasta. Pidin kyllä kaikista osista ja ei ollut yhtäkään, joka ei jollain tasolla olisi miellyttänyt, mutta jotkin olivat minusta vain ylitse muiden.

Mahdollisuuksien raja - Kertoo lohikäärme jahdista, ja kuinka Gerald liittyy siihen kuullessaan Yenneferinkin olevan mukana. Lohikäärme on kuvattu aivan ihastuttavasti! Se on viisas ja kuvauksen mukaan istuu kuin kissa! Kaikki kietoutuu novellin loppuun ihanasti ja omalla tavallaan lohikäärmeen lopulliset sanat ovat surulliset.

Jäänsiru - Gerald ja Yennefer ovat asettuneet kaupunkiin, joka ei vaeltelevaa Geraldia miellytä. Kaiken lisäksi kaupungissa on kilpakosija, joka johtaa välienselvittelyyn. Tässä tulee enemmän magiasta, sen rajoista ja rajattomuuksista. Myös Yenneferin luonteesta ja olemuksesta tulee enemmän, joka tekee tästä lähestyttävämmän. Toisaalta taas juuri tämän novellin takia vihaan Yenneferiä ja tämän päättämättömyyttään ja How do I say... the thing that she doesn't regret or feel shame. Oli ihanaa kuinka juuri tämä kappale sai myös minut tuntemaan sen petoksen ja kuitenkin päättäväisyyden pitää kiinni haluistaan!

Kirjassa esitellään Ciri nuori tytön kolttiainen, joka on yhteyksissä Geraldiin mitä erikoisimmalla tavalla. Vaikka Ciri on rääväsuu ja naiivi, niin hän silti onnistuu olemaan hahmo, johon kiintyy. Liikutuin kyyneliin asti viimeisen novellin lopussa.

Mainittakoon vielä, että oli hauskaa miten Pieni uhraus käsitteli pienen merenneidon tarinan, ja sen kuinka siitä on tullut kyseinen satu, kuinka Bardit värittävät totuutta. Totuutta väritetään, koska ihmiset eivät halua kuulla totuutta vaan kokea tunteita. Tuntea tuskaa, iloa ja surua. Niin on nykypäivänäkin esimerkkinä elokuvissa. Vaikea kertoa totuutta, koska yleensä arki on tylsä. Pitää kertoa asiat väritettyinä, jotta ne jaksavat kiinnostaa.

Tässä osassa kävi yhä selkeämmin esille, että liikutaan keskiaikaisessa Euroopan tyylisessä miljöössä, jossa pikkuhiljaa ihmiset ovat saaneet pysyvän jalansijan niin kaupungeissa kuin metsissä. Aletaan siirtyä taruolentojen ajasta ihmisten aikaan ja kaikki mikä ei pysty sulautumaan ihmisten joukkoon, on tuhoon tuomittu. Omalla tavallaan kertoo evoluutiosta eli vain vahvin ja sopeutumiskykyisin selviää. Kirjassa tulee myös enemmän esiin Geraldista ja hänen motiiveistaan ja omista säännöistään, joita hän itselleen asettaa.

"The Sword of destiny has two edges. You are one of them" -Sapkowski

Arvostelu: <3<3<3<3