maanantai 18. joulukuuta 2017

Marie Lu: Warcross

Ensimmäinen teos Marie Lulta, jonka luen, mutta kävin jo katsomassa muita hänen sarjojaan, mutta jostain syystä ne eivät iske minuun. En pidä kannesta ollenkaan, eikä se houkutellut minua lukemaan, mutta luin erään blogin arvostelun ja innostuin!

Emika on boyntyhunter ja kaulaansamyöten veloissa. Kun mahdollisuus helppoon rahaan tulee hän ei voi vastustaa mahdollisuutta. Ongelmana on se, että jotain menee pieleen, ja Emika häkkää itsensä suoraan Warcross pelin opening seremoniaan. Yllätyksekseen häntä ei odota vankila vaan työpaikka.

Pidin kirjasta todella paljon. Luin sen yhdeltä istumalta, vaikka se onkin yli 300 sivua pitkä. Huomaan kyllä kirjassa puutteita, mutta kokonaisuutena se on hyvä ja viihdyttävä enkä tiedä, miten selviän seuraavan vuoden syksyyn, että saan käsiini toisen osan, sillä kirja jää clifhangeriin.

"Everyone pays lip service to world peace," Hideo says. 
"They use it as a pretty answer to pointless questions, 
to make themselves sound good." -Hideo

SPOILERS AHOI ->
Äääh siis oon varmaan tosi outo mutta paritan Emikaa ja Zeroa, vaikka heillä ei oikein vielä ole mitään kontaktia ollut. Hideo vain tuntui minulle koko ajan uhkaavalta ja juuri sellaisilta ongelmilta, joita ei halua omaksi osakseen. Kyllä tottakai minulla varpaat oli ihan kippurassa kun luin kohtauksia missä oli Emika ja Hideo. Välillä kyllä tuli mieleen, että täysi-ikäinen tyttö ja 21 vuotias poika samassa onsenissa (japanilaisessa kuumassa lähteessä), että tämä kontakti jäisi pelkälle suutelu asteelle on kyllä sellaista BullS***tiä, että huh... Anteeksi, mutta vaikea uskoa, koska teoksessa viitattiin, että Emika on aiemminkin tuonut miehiä kotiin... ;3
SPOILERS END.

Kirjassa negatiivisia puolia oli se, että välillä asioista kerrottiin liian vähän, kuten itse warcrossista. Samalla tavalla loppu oli tosi kiirehditty ja kirja välillä hyppi niin, että en pystynyt uppoutumaan kirjan maailmaan. Jotenkin kirja tuntui selkeästi pätkityltä. Siinä oli selkeät osat, että nyt tapahtuu näin ja nyt näin, mikä helpotti kyllä kirjan seuraamista, mutta ei tehnyt lukukokemusta niin miellyttävää.

Emika on kiva päähenkilö, mutta ehkä enemmänkin teoksessa pidin sen käsittelystä, että mikä on oikein ja mikä väärin, ja kuinka teos asettaa omat näkemykset kyseenalaisiksi ja itsekkin joutuu miettimään samoja kysymyksiä kuin Emika. Pelaajana teoksessa oli paljon tuttua ja viitattiin esimerkiksi League of Legendsiin, jota itsekkin pelaan.

"Every locked door has a key." -Emika

Arvostelu: <3<3<3< 
(vaikka pidinkin kirjasta ja innostuin siitä hirmuisesti ei se lopulta ollut kokonaisuutena niin hyvä, että olisi ansainnut enemmän sydämmiä. Hyvät kohdat olivat hyviä, mutta ne eivät tee kokonaisuutta.)