maanantai 22. elokuuta 2016

Jojo Moyes: Kerro minulle jotain hyvää

Kirjaimellisesti yöllä tämän luettuani puoli neljältä menin alakertaan otin kolme post it lappua. Laitoin ensimmäiseen tekstin "lue tämä", jonka liimasin kanteen. Toiseen laitoin "A..aaa. Ei yritetä spoilata!" ja liimasin sen takakansi tekstin päälle. Kolmanteen kirjoitin isona "EI!" ja liimasin sen toisen tekstin alle. Jätin kirjan äidin pöydälle. Seuraavana iltana löysin äidin lukemassa kirjaa itku kurkussa niin kuin minä aamuyöllä. Äiti piti kirjasta myös. Suosittelen.

Kerro minulle jotain hyvää kertoo Louisasta, joka viihtyy erinomaisesti pikkukylänsä pienessä kahvilassa töissä. Kun hän yhtäkkiä menettää työnsä ja toimeentulonsa, on hänen löydettävä uusi työ. Se ei kuitenkaan ole mikään helpoin, sillä hänellä ei ole koulutusta eikä muuta työkokemusta kuin kahvilatyötä. Kuitenkin kuin ihmeen kaupalla hän saa paikan neliraajahalvaantuneen henkilökohtaisena avustajana.

Louisa on ihanan pirteä hahmo. Ehkä hieman höhlä niin sanotusti, mutta siitä minä hänessä pidänkin. Pidin myös todella paljon hänen vaatemaustaan. Will taas on täysi vastakohta Louisan eloisuudelle. Osittain tämä johtuu siitä ettei Will pysty liikkumaan, mutta Willin mieli on todella musta ja hän on syvässä masennuksen tilassa.

En oikeastaan voi tästä paljoa kertoa, sillä en halua spoilata mitään. Pidin todella paljon tunnelmasta, mutta hieman minua ärsytti se, että rahalla ratkaistiin monta asiaa.

Täytyy myöntää, etten varmastikkaan olisi lukenut tätä kannen tai edes takakannen perusteella, mutta tästä tuli elokuva, jonka traileriin ihastuin ja sain siitä selville, että kyseinen elokuva pohjautuu kirjaan ja olen kyllä niin iloinen, että löysin tämän. Ehkä hieman hömppäromaanin vikaa, mutta niin tunnetta täynnä, että ei meinaa henkeä saada.

"Clark hyvä,
tässä sinulle todiste etten sittenkään ole täysin itsekäs idiootti.
Arvostan vaivannäköäsi suuresti.
Kiitos.
Will." -Will kirjeessä Clarkille

Arvostelu:<3<3<3<


maanantai 15. elokuuta 2016

Unpopular bookish opinions

Sain tämän haasteen Hennalta kiitos (/^▽^)/ (hänen bloginsa 

Säännöt ovat seuraavat:
- Linkitä haasteen antaja blogipostaukseesi
- Vastaa kysymyksiin
- Lähetä vähintään 3:lle, joiden blogit linkität postaukseen
- Ilmoita heille ja linkitä oma postauksesi heille, jotta hekin tietävät mitä tehdä

Kysymykset:

1. Kirja/kirjasarja josta muut pitävät mutta sinä et?
Harry Potter - J. K Rowling Elkää tappako! Ei vain iskenyt pienenä ja aina jäivät kirjat kesken. Nyt olen aloittanut näiden kirjojen läpi kahlaamisen vanhemmalla iällä, ja kyllä pidän kielestä, mutta en ole vielä ymmärtänyt hypeä.

2. Kirja/kirjasarja josta muut eivät pidä mutta sinä pidät?
The Host - Stephenie Meyer Yllättävää kyllä pidän tästä todella paljon. Olen lukenut tämän seitsemän sataa sivuisen järkäleen kolmesti, mutta jostain syystä tämä kirja ei ole saanut ansaitsemaansa huomiota, tai tästä ei vain pidetä. (kirjailija?)

3.Kolmiodraama, jossa päähenkilö päätyy yhteen sen kanssa, jonka et olisi halunnut?
Splintered - A.G Howard, Just nuuuuuuu. Aivan väärin. Ei miulla muuta.

4. Suosittu kirjagenre josta et pidä/ josta haluaisit mutta et vain pidä?
Itseasiassa kaksikin. Toinen on kauhu. Näen liian herkästi painajaisia ja toinen on Hardcore scifi, mutta se on miulle jotenkin liian vaikea seurata.

5. Pidetty, suosittu tai rakastettu hahmo josta et vain pidä?
Groover Percy Jackson sarjassa. En vain kestä häntä. En tiedä miksi mutta kestän paremmin mr D kettuilua kuin satyyrin toilailuja.

6. Kirjailija josta monet pitävät mutta sinä et?
Fjodor Dostojevski hänen tyylinsä on minulle liian hidastenpoista ja politiikan kommentointia.

7. Suosittu sarja jonka lukemiseen sinulla ei ole mielenkiintoa?
A Song of Ice and Fire - George R. R Martin. Hassu juttu omistan kyllä kaikki kirjat, mutta satasivua olen saanut luettua. Ehkä pitäisi innostua lukemaan?

8. Kirja joka on huonompi kuin siitä tehty elokuva?
Liikkuva linna (Diana Wynne Jones kirja) ja (Studio Chibli elokuva) Elokuva sovitus poikkeaa paljon kirjasta, mutta kuitenkin herättää kirjan linnan eloon, ja minusta kirja olisi vaatinut leffan kaltaisesti toteutetun romanssin.

Haastan Kirjaneidon, Jamien ja Lintusen :)
- http://kirjaneidontornihuone.blogspot.fi/
- http://skippingpages.blogspot.fi/
- http://lintusenkirjablogi.blogspot.fi/

sunnuntai 14. elokuuta 2016

Rick Riordan: The Trials Of Apollo; The Hidden Oracle

Niin jäljessä ovat nämä blogipäivitykset mutta ei voe mittään! Pitää vain yrittää parhaansa ja olla ottamatta ressiä. En ole lukenut Heroes of Olympus sarjaa, joten en suosittele lukemaan tätä kirjaa, koska tämä kirja kertoo tiivistäen kaikki nuo vanhat tapahtumat... Tekstini ei sisällä spoilereita ellei toisin lue. Ensi viikolla orientaatiota d(´∀`)b

Kun Zeus tiputtaa Apollon kuolevaistenmaailmaan kuolevaisena niin jo riemuratkeaa Apollonin vihollisilla. Apollonin täytyy  selvitä hänelle asetetuista koetuksista, jotta hän saisi takaisin kaipaamansa voimat ja kuolemattomuutensa. Ongelmana tosin on, että Apollo ei tiedä, mitä kyseiset koetukset tällä kertaa mahtavat olla.

Kokonaisuutena hyvä, ja katsotaan mitä tästä tulee, mutta Apollo on hieman ärsyttävä päähenkilö hänen asenteensa vuoksi, mutta sinänsä hyvä kuvaus jumalasta ja millaista olisi muuttua miltei kaikkivoivasta tavalliseksi ihmiseksi. Siitä quotekin kertoo. Hieman liian ennalta arvattavaa Riordanilta Jälleen.

Riordan on aina vahva valinta. Osittain se johtunee siitä, että hänen teoksissaan on mytologiaa, jota minä elän ja hengitän. Myytit ja legendat jaksavat aina kiinnostaa minua, ja siksi onkin helppo upota Riordanin teoksiin, jotka ottavat suurimman osan tarinan pohjaa niistä.

On ollut mielenkiintoista seurata sitä, kuinka kokoajan tulee uusia myyttejä ja ne elävät rinnakkain. Toisaalta olisin ehkä halunnut pitää ne erillään sen vuoksi, että myyttien sotkeminen vie sen viimeisenkin häilyvän rajan pois mytologioiden välillä, mikä niillä on ollut. Liikaa ristitilanteita ja ne on selitetty liian helposti.

( •̀ω•́ )σ SPOILER.... Warned you!
Elikkä siis tämä on jatkoa Heroes of Olympus sarjaan, joten tämä osa tekstistäni ehkä voi spoileroida, joten ällös lue. Pitää sanoa, että pidän todella paljon Apollonin pojan Willin ja Haadeksen pojan Nicon suhteesta. Sopivasti naljaileva ja kuitenkin tasapainoinen toisiaan tukeva suhde. JA iiip kuinka söpöjä oli Tykhen ja Nemesiksen lapsien orastava ihastus. Pidin vastakkainasettelusta Onnetar ja Kostaja. SPOILER loppuu ♥(ˆ⌣ˆԅ)

Riordan on selkeästi kehittynyt romantiikan kuvaamisessa. Oli niin tuskaista lukea Percy Jacksoneita, joissa romantiikassa meni viisi kirjaa ja saatiin mitä kaksi pusua? Come on... Mutta on aivan ihastuttavaa että Riordan kehittyy romantiikan ja ihmissuhteiden kuvaamisessa. Hän on aina ollut hyvä kuvaamaan taisteluja ja luomaan myyteistä omiaan, mutta hänen vahvinta alaansa ei ole ollut tuntevat ihmiset. Ei tämäkään ihan kympin suoritus ollut mutta todella paljon parempaa kuin aiemmin.

"Where are my eight-pack abs? I always have eight-pack abs. I never have love handels. 
Never in four thousand years!" -Apollo


Arvostelu: <3<3<3<

ps. En pitänyt jokaisen kappaleen alun Haikuista...

torstai 4. elokuuta 2016

Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät

Täytyy sanoa, että aika tyhjentävä kirja, joka käsittelee niin ajankohtaiset asiat, kuin menneenkin ajan asiat. Ihan ähky meinasi iskeä.

Amerikkalainen professori Joe Chayefski rakastuu suomalaiseen Alinaan ja muuttaa Suomeen. Uusi maa näyttää alkuun paratiisilta, mutta alkuihastuksen jälkeen kotimaa Amerikka houkuttelee takaisin. Parikymmentä vuotta myöhemmin Joe on Amerikassa ja Alina on jäänyt ylioppilas poikansa Samuelin kanssa Suomessa.

Aihealueita on kirjassa aivan älyttömästi. Se tekee kirjasta osittain kiinnostavankin, mutta välillä kun yrittää pitää kirjaa siitä, mistä kaikesta kirjassa kerrotaan niin pää menee pyörälle vähemmästäkin. Ehkä suurimmiksi aiheiksi kirjaa luen eläinkokeet, kotimaa vs. muu, teknologian kehitys ja vanhemmuus.

Listaan tässä vielä muutaman pienemmän aiheen, mitä kirjassa on, jotta oikeasti voitte ymmärtää kuinka laaja kirjo kirjassa niitä on. Ja lähtee uskonnon merkitys nyky-yhteiskunnassa, perinteet, yksilönarvot, ulkosuomalaisuus, mainonta, ulkomaalainen kumppani, avioero, uskottomuus, yliopisto maailma, tieteellisten tutkimusten hyödyntäminen, riippuvuus, nuorten syrjäytyminen ja lasten liian varhainen aikuistuminen. Nämäkin ovat osittain vain jäävuoren huippu.

Tärkeä aihe joka liittyy nimeenkin on se, että ihminen viimeiseen asti pitää kiinni omista uskomuksistaan. Ihmisen mielipidettä on kuitenkin helppo suunnata eripoluille, jos vain osaa vetää oikesta naruista ja varsinkin silloin, jos se tukee ihmisen omaa näkemystään. Ihminen on lopettanut toisten ihmisten kuuntelemisen, ja uskoo omien näkemystensä olevan ainoita oikeita, eikä näe kokonaiskuvaa.

Itseäni eniten kiinnosti Iam laitteesta kertovat osuudet. Oli mielenkiintoista pohtia sen mahdollisia haittavaikutuksia, ja suuressa osassa osuinkin oikeaan. Pidin tästä piirteestä myös ehkä sen takia, että
se rikkoi eniten faktatekstin tuntumaa ja oli osa kirjaa, joka loi siihen tunnelman näin voi vielä olla. Tähänkö me haluamme päätyä.

Hyvin ajatuksia herättävä kirja, mutta oli tulla aikamoinen tieto/kirja ähky, ja pidinkin kaksi pidenpää lukutaukoa, kun tuntui, ettei tekstiä pääse pakoon ja sitä on loputtomiin. Pidin itse asiassa enemmän Jussi Valtosen Vesiseinästä, mutta ei tämäkään tylsäksi käynyt vaikka oli pitkä. Ongelmana oli ehkä minulla liian faktatekstimäisyys, ja se etten kyennyt samaistumaan kehenkään hahmoon ja katsoin ikäänkuin ulkopuolelta kaikkea.

Arvostelu: <3<3<3<