Viimeiset kertoo Venlan, Miljan ja Rauhan sopimuksesta hankkiutua eroon neitsyydestään jouluun mennessä. Kolme hyvin erilaista ystävystä, joista jokainen kokee olevansa jotenkin myöhässä, ja että neitsyyden olisi pitänyt olla jo menetetty. Jokainen tyttö lähtee omille poluilleen ja nämä polut toisaalta erottavat tytöt toisistaan.Venla on täydellinen kympin tyttö, joka ei koskaan ole poikennut kiltintytön polultaan. Hän on itsenäinen, vahva ja sosiaalinen. Hänen polkunsa lukeminen oli minulle vaikeaa. En halua moralisoida, sillä kaikki tekevät virheitä, mutta välillä on hieman naiivia nähdä asiat niin kuin niiden haluaa nähdä olevan. Toivossa on hyvä elää sanoisi pikku myy.
Milja on taiteilija sielu. Sanoja kutoen mielessään ja eläen omaa milikuvitusmaailmaansa. Ulkopuolisesti hieman ujo ja hiljainen. Hänen reittinsä oli minusta koskettava, ja kertoi siitä, ettei kaikki aina mene putkeen, mutta on tärkeää muistaa, ettei kaikkien muiden polku välttämättä ole oma polku, vaan oman polun on löydyttävä kokeilemalla.
Rauha on taas räväkkä pikku party girl. En itse ole Rauhan kaltainen, mutta minusta hänestä oli mukavinta lukea, ja tuntui että hän on loppujen lopuksi hyvin rehellinen itselleen. Rauhan polku oli myös ajatuksia herättävin. Joutuessaan miettimään omaa seksuallisuuttaan ja sitä, mitä neitsyyden menetys loppujen lopuksi on? Onko se, se kun immenkalvo puhkaistaan vai onko se henkinen? Onko henkinen koskemattomuus loppujenlopuksi se minkä kokee tärkeämmäksi?
Kirja kokonaisuudessaan oli loistavasti kirjoitettu. Valitettavasti pidin eniten Rauhan kerrontatyylistä, mikä siten korosti sitä, etten pitänyt joistan osista kirjaa niin paljon ja kirjan kokonaisuus ei siis miellyttänyt minua. Kuitenkin tärkeitä aiheita käsitellään, ja pidin kirjan vakavahenkisyydestä, mutta Rauhan eloisuus toi tarvittavaa komiikkaa.
Pidin myös siitä, kuinka Simukka käytti laulujen sanoja tukemassa tarinaa. Kirjan kannen kuvitus on myös mielenkiintoinen. Piirrustuksen kolme osaa, jotka käyvät järjeen vasta yhdessä.
Naurahdin tälle pätkälle kirjassa tuon kevytsiiderin vuoksi.
"Joo, totta kai mä tiedän, että on ihan out miettiä onko lepso vai hetsku vai bisse vai vaikka kevytsiideri. Ne on vaan määritelmiä ja lokerointia ja kahlehtimista ja blaablaa." -Rauha
Arvostelu:<3<3<3<
Vaikka miellän itseni melko kaunosieluiseksi taiteilijaksi, olin yllättynyt, kuinka en oikein millään jaksanut lukea Miljan osuuksia.
VastaaPoistaSen sijaan olin kiinnostunut Venlan osiosta, sillä se oli hyvin ahdistava tarina nuoresta naisesta, joka ajautuu liian aikuiseen suhteeseen, jolla ei ole edes tulevaisuutta. Se mies (jonka nimeä en enää muista), käyttäytyi tosi törkeästi Venlaa kohtaan. Erityisen ahdistiva koin kohdat, jossa mies lähettelee Venlalle viestejä, joissa lukee, että hän kaipaa Venlan ihanaa kehoa vierelleen tai jotain vastaavaa. Venla tulkitsee sen, että mies rakastaa häntä, mutta minä näin tilanteen, jossa avioliittoonsa leipääntynyt ukkomies on mennyt ihan sekaisin jostain uudesta, nuoresta kehosta, ja kokee pelkkää himoa.
Rauhan tarina oli mielenkiintoinen siinä mielessä, että se kertoi tarinan heteronormatiivisessa maailmassa kasveneesta tytöstä, joka oli todennut, että kukaan poika ei vielä ole saanut häntä kunnolla innostumaan, mutta kaipa tarpeeksi taitava joskus tulee vastaan. Sitten tulikin vastaan jotain muuta.
Minulla tuli kirjasta yleisesti ottaen sellainen olo, että jos sitä ei ole kirjoitettu tilaustyönä yläasteille, niin ainakin se on kirjoittu sillä silmällä, että sitä voisi käyttää seksuaalivalistuksen apuvälineenä.
Minustakin tuntui, että ehkä vähän liian seksuaalivalistuksesta menevä kirja! Viihdyttävä, mutta ei sitten kuitenkaan muuta.
PoistaItsellä Venlan osio oli taasen liian ahdistava... Ja sain semmoisen kuvan, ettei Venla olisi miehen ainoa "hairahdus"...