Sisältää aiemmista kolmesta kirjasta juonipaljastuksia, sillä The Heir sijoittuu 17 vuotta The One kirjan jälkeen. Kuitenkin jos kestää tietää kenet Maxon valitsee The Onessa niin tämän voi lukea huoletta.
Eadlyn, Maxonin ja American tytär on elänyt suojattua elämää palatsissa ja valmistautunut tehtäväänsä tulevana kuningattarena. Kasti järjestelmä on poistettu, ja vaikka luultiin olojen helpottuvan, niin omanlaisensa kaaos on syntynyt, kun ihmisistä osa pitää yhä kiinni kasteista ja osa taas ei tiedä mitä uudella vapaudellaan tehdä. Ainoa jolla ei todellista valinnan vapautta ole ammatistaan on Eadlyn. Rauhoittaakseen kapinoitsijoita ja saadakseen kansan mielen harhautettua on Eadlynin aika pitää oma selection.
Loppujen lopuksi pidin enemmän American henkilöhahmosta. Eadlyn oli liian hemmoteltu, ja ajatteli liikaa itseään ja omaa mukavuuttaan. Ymmärrän että tulee isoja paineita hänen asemassaan, mutta hän unohtaa ihmiset, joita hänen tulisi hallita ja osoittaa ymmärrystä. Voin myös ymmärtää Eadlyn närkästyksen hänen joutuessa valitsemaan jo 17 vuotiaana kumppaninsa, mutta ei hallitsijalla ole aikaa olla itsekäs.
Minulla oli parin kuukauden tauko kirjassa, kun en enää jaksanut Eadlyn hahmoa, mutta kun taas jatkoin niin juuri seuraavassa luvussa tästä tuli jopa siedettävä, kun Eadlyn hyväksyi sen, että joutuu etsimään miehensä, ja kuinka tärkeää on, että hän jatkaa harhautusta.
Aion käydä läpi lempi mies hahmot kirjasta, koska noh heitä on paljon! En pitänyt siitä, kuinka suurinta osaa ei edes esitelty ja kuinka keskityttiin kovasti vain niihin tiettyihin. Kumma kyllä pidin kunnolla vain kahdesta pojasta Ericistä, joka ei ole osa selectionia, vaan Henrin tulkki ja Henristä. Hauskaa kyllä Henri on Swendishin provinssista, jossa puhutaan yllättäen SUOMEA. Kirjailija on ihan oikeasti käyttänyt suomen kieltä kirjassaan. Kielimuuri Henrin ja Eadlyn välillä on sydäntä särkevä, mutta minusta on ihana, kuinka paljon aikaa kirjailija on joutunut käyttämään kirjoittaakseen suomea kirjaansa oikein. Henri on suloinen ja kuin koiranpentu, joka seuraa emäntäänsä palvoen. Tässä on kuitenkin se ongelma, etten pidä koirista. :P
Eric on Henrin tulkki, ja vaikkei hän ole osa selectionia niin tuntuu, että Eadlyn löytää tästä rauhan. Pelkään jo seuraavaa osaa ja sitä, että Eadlyn ei voi valita Ericiä. Ja kuinka kamala on ajatus minusta, että he eivät voi olla yhdessä. Eric on ihanan sarkastinen ja kuitenkin etäinen. Ihanin kohta kirjassa oli minusta kun Eadlyn ei ymmärtänyt miksi Eric katsoi Eadlynin ja Henrin tanssimista surumielisesti. Se oli minusta hyvin kaunis ja kohtaus ja sisälsi niin monta asiaa pienissä sanoissa.
En lue tätä sarjaa sen vuoksi, että tässä olisi kyse jostain vakavasta, vaan sen vuoksi että sarja on viihdyttävä ja rentouttava ja antaa sopivan pläjäyksen romantiikan nälkääni. Ei tämä ei ole vakava sarja ja siksi en lue tätä kuin raamattua, vaan rentoutuakseni ja siksi voin arvostella tämän melko korkeaksi.
"I only have one heart and I'm saving it." -Eadlyn
Arvostelu: <3<3<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti