Yann Martel: Piin elämä

Kirja kertoo Picine Molitor Patel lyhyemmin Pii Patel nimisestä pojasta, joka matkaa kohti Kanadaa ja uutta elämää. Laiva haaksirikkoutuu ja Pii jää pelastusveneeseen hyeenan, orangin, seepran ja tiikerin kanssa. Siitä alkaa selviytyminen, jossa lopulta jäljellä on vain Pii ja tiikeri. He löytävät toisistaan turvan, vaikka molemmat ovat yhtä pelokkaita toisiaan kohtaan. Tosin Pii enemmän pelokas jättikokoista tiikeriä kohtaan. Kirja on nälästä, janosta ja selviytymisestä. Ei kuka vaan selviä 227 vuorokautta avomerellä.

Kirja oli upeasti kerrottu ja se vei mukanaan. Vaikka kirjan tapahtumapaikka oli melkein koko kirjan ajan vene ja lautta niistä paljastui koko ajan jotain uutta. Kirja oli pohtiva ja syvällinen ja laittoi miettimään omaa elämää ja omia pelkoja. Pidin suuresti myös tietomäärästä, joka kirjassa oli. Rakastin sitä, kuinka kuvailtiin yksityiskohtaisesti asioita ja ne heräsivät henkiin silmieni edessä. Tieto määrä ja tarkat kuvaukset olivat suuremmoiset ja suurena biologian rakastajana kirja oli minulle kultakaivos.

Spoiler!
Hämmästyin suuresti lopussa, kun Pii kertoi tarinansa ilman eläimiä. Se oli minusta raaka ja jotenkin se todellisuus särkyi johon olin uskonut. Eläimillä se on luonnon valintaa ja luonnon sanelemaa ja eläimillä ei ole moraalia. Kun eläimet olivat laivassa ymmärsin ja hyväksyin niiden teot, mutta lopulta kun ne olivatkin ihmisiä pienoinen shokki iski. Kuinka brutaalia voikaan olla elämä ja kokin itsekkyys suorastaan oksetti. Ymmärsin myös, miksi Pii halusi kuvitella, että ne ovat vain eläimiä. Vähemmästäkin jää traumat.

Tajusin myös, että kirjassa oleva tiikeri ei ollut tiikeri, vaan se oli heijastus Piistä. Se oli Piin peto puoli. Hänen tumma ja ylpeä, mutta itsekäs ja arvaamaton puoli. Ymmärsin sen, että hän halusi erottaa sen itsestään. Niin ettei hän ollut se jotka ne teot teki vaan tiikeri. Silti vaikka Pii kuinka vihasi tiikeriä ja pelkäsi tätä, se oli osa häntä ja hän lopulta hyväksyi sen osana itseään. Tiikerin poistuessa hänellä jäi jopa kaipuu tiikeriä kohtaan. Oma puolikkaansa, joka ei jättänyt edes hyvästejä.

Dramaattisuutta kirjassa jälkikäteen lisäsi se, että myöhemmin tajusin, että Pii oli yrittänyt miettiä tapoja, joilla tappaa tiikeri ja ihan vakavasti harkinnut sitä. Hän tuli siihen tulokseen, että koettaisi näännyttää tiikerin, mutta tajusi, että tiikeri tulisi ja söisi hänet kuitenkin. Lopulta hän kuitenkin päätyi siihen ratkaisuun, että ainut keino jolla hän itse pysyisi hengissä olisi pitää tiikeri hengissä. Eli periiaatteessa hän kävi sisäistä kamppailua, jossa yritti tukahduttaa osan itsestään, mutta tajusi, että ilman sitä hän itse menehtyisi ja menettäisi kokonaan itsensä, jos ei pitäisi toista hengissä.

"Minun on sanottava jotakin pelosta. Se on elämän ainoa oikea vihollinen. 

Vain pelko kykenee kukistamaan elämän." -Pii

Arvostelu: <3<3<3<3