Jess Rothenberg: The Catastrophic history of you and me

Kuinka suloinen kirja. Kirjan teema on paljolti kiinni kuolemassa ja rakkaudessa, kirjahan siis kertoo tytöstä, joka kuoli sydämmen murtumaan. Luin tämän yhdessä päivässä. Tosin minulla meni kolmeen yöllä, mutta kuitenkin. Kirja oli ihastuttava.

Kirjassa siis päähenkilömme Aubrie lyhyemmin Brie kuolee siihen, kun hänen sydämmensä kirjaimellisesti murtuu. Brien poikaystävä jättää tämän ja hänen sydämmensä halkeaa kahtia. Brie päätyy jälkeiseen elämään, jossa hänen täytyy kohdata surun viisi vaihetta: Kieltämys, Viha, Kaupankäynti, Surullisuus ja hyväksyntä. Oppaanaan hänellä on Patric outo poika, joka pukeutuu kuin olisi suoraan 80- luvulta.

Matkatessaan oikeaan maailmaan kostaakseen ex-poikaystävälleen ja nähdäkseen miten elämä on lähtenyt etenemään hänen kuolemansa jälkeen. Näyttää pahasti siltä, että hänen paras ystävänsä ja ex-poikaystävä ovat lyöttäytyneet yhteen ja hänen perheensä on hajoamispisteessä. Mutta onko kaikki sitä miltä näyttää ja voiko enää mitään korjata?

Brie oli minusta hauska hahmo. Hän oli hyvin sarkastinen ja skeptinen, mutta silti uskoi rakkauteen, vaikkei myöntänyt niin lopulta ainakin syvällä sisimmässään. En pitänyt Briestä, kun hän käyttäytyi lapsellisesti ja huusi Patricille, vaikka tämä vain yritti auttaa. Tosin varmasti jokaisella mukaan lukien minulla on ollut tällainen hetki. Minusta Brie selvisi lopulta kuitenkin hyvin vaiheista ja vaikka hänellä oli huonot hetkensä eikö meillä jokaisella? Tämä vain teki Briestä eloisamman hahmon ja todentuntuisemman.

Patric oli ihana. Hän oli välittävä ja jaksoi keksiä Brielle erilaisia höpsöjä hellittely/lempinimiä kuten: Cheescake, Chalupa, angel, cheesball, cleopatra, cheeto, humminbird, chedter, lil' lady, cheez whiz, cheese puff, homeslice, cream cheese, little miss fatal attraction, cheeseburger, string cheese, cheese breath and cheese face. Monessa juusto siksi, että Briehän on juusto. Kaikessa välittämisessään Patric oli suloinen, mutta se oli vähän outoa, että hän alkoi auttamaan kysymättä ja opastamaan ja vahtimaan. Sille löytyi kuitenkin selitys, joka oli minusta sydäntä särkevä.

Tarina kokonaisuudessaan oli yhtenevä, mutta minusta Kaupankäynti, Surullisuus ja Hyväksyntä kestivät liian vähän aikaa verrattuna kahteen ensimmäiseen vaiheeseen. Pidin myös kovasti siitä, että jokaisen kappaleen otsikko oli jostain vanhan laulun sanoituksista, tästä esimerkkinä Living on a preyer. Pidin myös kirjan kevyestä tyylistä, johon sekottui synkkiä sävyjä ja minusta oli pelottavaa kirjassa se, että mihin ihminen vaihtaisikaan elääkseen viimeisen päivänsä. Se oli pelottavaa. Vaihtaisitko sinä oman itsesi? Kaiken sen minkä tekee sinusta sinut?

"I ignored him. I didn't care how cute he was, 

or how much his stupid eyes sparkled in the stupid sunlight."

-Brie's touhgts about Patric

Arvostelu:<3<3<3<