Saika ei ole mitenkään söpö tai kaunis ja on aika poikamainen ulkonäöltään ja kova käytökseltään. Sisäisesti hän on kuitenkin säikky ja tyttömäinen. Hän päätyy samaan huoneeseen lapsuuden ystävänsä kanssa, joka on ihastunut Saikaan, vaikkei sitä itselleen myönnä, eikä Saika tajua, tyypillistä. Lisäksi Saikalla on vampyyri stalkkeri, joka pitää erityisesti hänen verestään ja on suoraan kertonut tunteistaan Saikalle. Tosin tästä vampyyrista ei tiedä onko hän vain aterian perässä. Erilaisiin tilanteisiin päädytään ja doki dokia löytyy.
Pidin erityisesti kohtauksesta, jossa Saika antoi vampyyrille luvan imeä vertaan. Ongelmaksi tuli, että kuinka tehdä se salaa, sillä he olivat yleisellä paikalla. Vampyyri ehdotti, että hän esittäisi kuiskaavansa jotain Saikan korvaan ja imisi hänen korvastaan verta ja kyllä kohtaus oli yhtä intiimi kuin vain voi kuvitella sen olevan. Kirja jäi pahasti kesken ja toivon saavani seuraavan osan pian, sillä kai nyt pitää saada tämä kolmiodraamakin selväksi, sillä molemmat ovat melko ihania komistuksia.
Oneshotista joka oli lopussa sen verran, että se oli hyvä, mutta todella lyhyt ja ei päässyt ollenkaan pintaa syvemmälle. Olisi ollut mielenkiintoista saada lisää tietoa putkikettujen ja kettuhenkien asemista. Suloistahan oli, että palvelija (se miespuoleinen) putkikettu oli keksinyt ihanan tavan olla lähellä rakastaan ja neitiään, jota neiti ei oikein tajunnut.
Arvostelu: <3<3 (Oli lukemisen arvoinen)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti