Nukkuu lapsi viallinen kertoo Sonjasta, jolla on ollut yskä jo pitkään. Asiasta ei perheelle uskalla perheen tilanteen takia sanoa mitään ja näin Sonja pitää yskänsä salassa. Liian myöhään Sonjan jo yskiessä verta ja kuumeessa, tajutaan Sonjan tilanne. Sonjan jo kolkutellessa kuoleman ovia ja enkelin vahtiessa häntä tapahtuu jotain. Jotain mene vikaan kun on Sonjan aika lähteä ja hän kieltäytyy menemästä sinne minne kuuluisi.Kirja on kauniisti kerrottu ja sen rakenne on loistava. Kirja on hyvin lyhyt ja nopea lukuinen, mutta silti jotenkin raskas. Kuitenkin olisin toivonut kirjalta lisää pituutta ja olisi ollut hauska tietää lisää asioista, kuten Sonjan perheestä ja muista lapsista. Olen Enorannalta tottunut siihen, että hänen kirjansa ovat pitkiä, yksityiskohtaisia ja kauniita, mutta tämä poikkesi Enorannan tuotannolta olemalla lyhyt ja kysymyksiä auki jättäviä. Toki Omenmean vallanhaltijakin on kirja, joka jättää paljon kysymyksiä auki, mutta kuten Omenmean tämäkin kirja on taidokkaasti luotu taideteos, joka kokonaisuudessaan on minun ylistämiseni yläpuolella.
Omalla tavallaan Nukkuu lapsi viallinen on surullinen kirja, mutta onnellisuudessaan yhtä mitattava. Lopetus kirjalle oli yllättävä ja tuli yllättäen.
Enoranta on luonut minun mielestäni kauniin taivaan. Se on taivas, jossa jokainen näkee sen minkä siinä haluaa nähdä. Aikuisilla se on eri asia kuin lapsilla, mutta siihen liittyy ikä asioita ja se kun kasvaa aikuiseksi. Lapsille tuo taivas on usein kaunis paikka, joka toteuttaa lapsen haaveet. Sonja on suruissaan, sillä hän näkee sen enkelin näkökulmasta, joka on ankea ja surullinen. Sonja tahtoisi pelastaa nuo lapset, jotka menevät lopulliselta portilta, vaikka kykenisivätkin vielä kääntymään.
Enkelille taivas on lohduton paikka, josta hän ei ole osannut iloita. Ei voi sanoa, että enkeli kokisi kateutta lapsia kohtaan, mutta sisimmässään se on niin, vaikka se ei olisi kateutta se on silti kaipuuta parempaan, jonka enkeli on nähnyt jokaisen lapsen silmissä, joka portista astuu. Siksi paikka jota hän kotinaan kutsuu on ankea ja kylmä. Siellä on hänelle vain taivoittamattomia päämääriä ja oman unelman hylkäämisen kolkko kaiku. Enkeli on minusta hyvin omalaatuinen olento, joka on kaikessa haikeudessaan tunteeton.
Pidin Sonjasta hahmona, sillä hän on hyvin herkkä tunnetiloille ja osasi lukea ihmisiä. Se on usein lapselle ominaista, mutta jotenkin Sonjassa vielä erityisempää. Hänen pohdintansa oli kaunista ja oli mukava lukea kirjaa 10- vuotiaan näkökulmasta, mikä oli Enorannalta kertojana onnistunut loistavasti. Tämäkin kirja pyörii kuoleman ympärillä, minkä sarjan kirjoja onkin tullut luettua. Tämä ei välttämättä ollut koskettavimpia kirjoja joita olen lukenut, mutta kuitenkin kyyneleet nostattava. Pidin tämän kirjan kuolemasta ja sen selityksestä.
"Unelmansa edessä se oli heikko. Heikkouden edessä Sonia oli vahva. Hän veti kaapua syrjään ja hän tiesi mitä tehdä. Ehkä enkeli oli hänen ajatustensa sisällä tai ehkä hän oli aina tiennyt. Hän tarttui siipiin ja veti ne varovasti irti, työnsi lampeen, ensin yhden, sitten toisen. Sitten hän tarttui enkelin ojennettuun käteen ja auttoi sen ylös."
Minusta tuntuu, että jokainen on oman unelmansa edessä heikko ja jos meille annetaan sen toteutukseen mahdollisuus me haluamme lopulta unohtaa muut. On hyvä jos joku meitä auttaa, kun olemme heikkoja.
Arvostelu: <3<3<3<
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti