Eli tämä tyttö päätti sivistää itseään ja lukea alkuperäiset Grimmin sadut! Ja juu eiköhän nämä sadut pitäisi nätisti siirtää pois tuolta kirjaston lasten hyllystä. Tiesin, että Grimmin sadut ovat raakoja, mutta en ihan tällaista brutaaliutta osannut odottaa. No siis elettiin aika brutaalia aikaa näitä satuja kirjoitettaessa/kootessa, joten asia on ymmärrettävissä. Kyllä pidin ja rakastin näitä satuja, ja lopulta ei se raakuus niissä häirinnyt. Se mikä häiritsi oli, että nämä sadut olisivat lapsille tarkoitettuja.
Grimmin sadut: Ruusunen sisältää monta minulle ennestään tuttua satua, mutta oli uusia, joita en ollut ennen kuullut ja nautin niistä täysin siemauksin. Vanhoina oli Ruusunen, Laulava liekkuva leivonen, Persiljainen aka. Tähkäpää, Punahilkka, Kuusi joutsenta ja Kaksitoista metsästäjää. Oli ihana lukea nämä vanhat tutut sadut niiden alkuperäisessä muodossa ja kuten ne on tarkoitettu kertoa. Pidin erityisesti Kahdestatoista metsästäjästä ja Laulavasta liekkuvasta leivosesta.
Kaksitoista metsästäjää kertoo kauniin sadun menetyksestä ja periksiantamattomuudesta ja uskoon omaan rakkauteensa ja siihen, ettei se ole vain kuvitelmaa. Sadussa on minusta lähellä menetys ja se, että on pyrittävä parhaaseensa, vaikkei olisi mitään takeita onnistumisesta. On jaksettava uskoa. Laulavassa liekkuvassa leivosessa kerrotaan satu hyvä sydämmisestä tytöstä, joka välittää, ja vaikka mitä tulee hänen ja rakkaansa väliin hän ylittää esteet ja aina löytää rakkaansa. Hän myös omalla tapaa uhraa itsensä ja onnensa rakkaansa puolesta, joka on minusta sinänsä kaunista, sillä lopulta hän saa rakkaansa takaisin monen vuoden jälkeen.
Minulle ennestään tuntemattomia satuja oli monta, mutta eniten pidin saduista Outolintu, Kultalintu, Kaikenkarvainen, Hanhipiika, Kaksi kisälliä, Elinikä ja Karhunturjake. Outolintu satu muistutti paljon satua Siniparrasta ja se oli mielenkiintoisesti kerrottu hieman eri esinein. Karhunturjake kertoo sisäisestä kauneudesta ja sisäisestä taistelusta paholaista vastaan.
Elinikä oli lyhyt satu, mutta tiivisti hienosti ihmisen typeryyden ja sen, kuinka elämämme tässä maailmassa ajallaan kulkee ja selittää hauskasti kuinka ja miksi aikamme kulkee kuin kulkee tässä maailmassa ja miksi elämämme on niin pitkä. Hanhipiiasta pidin sen vuoksi, että siinä kyse oli vaihdokkaana olosta ja siitä, kuinka tulevan prinsessan paikan vei piika ja prinsessasta tuli pahainen hanhipiika ja joutui elämään kurjuudesta, mutta lopulta totuus tuli julki ja kaikki päättyi onnelliseksi.
Pidin erityisesti Kaikenkarvaisesta, sillä se on satu piilotetusta kauneudesta ja siitä kun pitää piilottaa todellinen itsensä joltain. Tässä sadussa prinsessan on piilotetava itsensä omalta isältään, joka haluaa naida tämän. Sadun nimi tulee siitä, kun prinsessa piiloutuu turkkiin, jossa on jokaisen valtakunnan eläimen turkista palanen, joten häntä kutsutaan siksi kaikenkarvaiseksi.
Saduista opin, ettei aina ole sitä onnellista loppua, mutta usein niin on. Epäonnellisesta lopusta on esimerkkinä Hiiri, lintu ja makkara, jossa kyseiset objektit vaihtavat työtehtäviään kyllästyttyään omaan osaansa. Tämä johtaa kaaokseen ja siihen, että "Koira väitti makkaralla oleen väärennetyt paperit, joten se joutikin kuolemaan." Eli makkara kuoli no näin kerrottakoon, että hiiri keittyi elävältä ja lintu hukkui kaivoon. Tarinan opetus on, että tyydy osaasi. Julmaa on ja onnellista loppua ei mailla ei halmeilla.
Saduilla usein on opetus, mutta ei kannata ihmetellä jos sitä ei välttämättä ole, sillä osa saduista on vain kehitetty ajan vietteeksi. Koetin joistain saduista löytää sen punaisen langan, mutta välillä sitä oli vaikea löytää. Suosittelen kaikille Grimmin satuja oli sitten nuori tai vanha (ei ehkä ihan pienimmille lapsille), mutta kannattaa lukea sadut ovat ihania ja niissä voi käydä mitä vain ja ne muistuttavat meitä asioista, jotka vuosien varrella helposti unohdamme. Minusta satuja ei voi arvostella! Laitan lopuksi vielä lempikohtani sadusta Kaikenkarvainen.
"Kuningas tarttui viittaan ja kiskaisi sen pois. Silloin tytön kultaiset hiukset pääsivät valloilleen ja hän seisois siinä koko loistossaan voimatta enää piiloutua.
Ja kun hän oli pyyhkinyt noen ja tuhkan kasvoiltaan,
hän oli kauniinpi kuin yksikään toinen maan päällä."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti