Katja Bargum ja Hanna Kokko: Kutistuva turska ja muita evoluution ihmeitä

Kirja on tietokirja ja kertoo evoluutiosta ja siitä, mikä siihen vaikuttaa ja miten evoluutio on yleensäkkään mahdollinen. Kirja antoi kattavia ja erinomaisia esimerkkejä evoluutiosta ja lajiutumisesta ja selitti auki poikkeustapauksia ja toi ilmi evoluution todisteita. Kirja oli hyvää harjoitusta biologian ylioppilaskirjoituksiin. : )

Mitä jäi mieleen niin sukulaisvalinta, joka liittyy muurahaisiin (näistä pienistä maanvaivoista enemmän myöhemmin), mehiläisiin ja muihin yhdyskunta hyönteisiin. Mielenkiintoista oli myös koevoluutio ja kilpavarustelu. Evoluutio on todella hidasta, mutta se voi olla myös nopeaa. Kirjassa puhutaan myös lajiutumisesta ja lajin määritelmän hataruudesta ja siitä kuinka nykyinen määritelmä on hieman rajamailla. Nykyinen määritelmähän siis on, että uusi laji on syntynyt, kun geenivirta ei enää vaihdu.

Koevoluutiosta annettiin esimerkki madakaskarin kukasta, jolla on niin pitkä kukka, että pidettiin mahdottomana minkään pystyvän sitä pölyttämään, mutta siihen oli yhdellä perhosella kehittynyt piiitkä imukärsä ja se onkin ainut, joka kykenee pölyttämään tämän kasvin. Näin ne molemmat hyötyvät toisistaan ja ovat kehittyneet rintarinnan.

Kirjassa puhuttiin myös siitä kuinka Americassa on liike, joka yrittää kumota evoluution sanomalla, että me kaikki olemme, jonkun viisaan suunnittelun tulosta. Tämä kumotaan kertomalla hyviä esimerkkejä siitä, kuinka olemme todella epätäydellisiä ja todetaan, että evoluutio on hieman tyhmä, sillä se menee eteenpäin ja siinä voi käydä niin, että mennään jo niin äärimmäisyyksiin, että eliön säilyminen vaarantuu ja enää ei voida palata taaksepäin. Tähän on voitu argumentoida, että kyllähän valas on mennyt nisäkkäästä takaisin veteen, mutta siihen on kulunut miljoonia vuosia.

Kilpavarustelussa otettiin esiin vahvasti isäntä ja lois suhteet. Olisin halunnut kuulla muistakin kilpavarustelu tilanteista. Tästä esimerkkejä joita keksin itse on ehkä jonkin perhosen toukan ja linnun välillä. Toukka kehittää myrkkyä ja lintu pyrkii sopeutumaan myrkkyyn ja luomaan vastustuskykyä sille. ja toukka taas vielä vahvempaa myrkkyä.

En ole koskaan sen enempää kiinnittänyt huomiota noihin pieniin olentoihin muurahaisiin. Korkeintaan ärsyyntynyt niihin töissä, kun ne himoitsevat kioskin pehmiskonetta ja slush koneen herkullista sokeri aarretta. Olen tiennyt, että ne ovat järjestäytyneitä, mutta järkytyksenä tuli, kuinka järjestäytyneitä ne todella ovat. Kirjan yhdessä kappaleessa korjataan ajatuksia muurahaisista ja se todella teki niin. Oli hyvin mielenkiintoista saada selville, että muurahaiset pitävät orjia. Se oli uusi tieto. Muurahaiset pitävät myös karjaa(kirvoja), jonka jo tiesin, mutta en tiennyt, että muurahaiset saattavat myös viljellä sieniä. Tämä esimerkki tuli Afrikan lehdenleikkaaja muurahasilta, jotka leikkaavat ja raahaavat satoja kiloja lehtiä sienelle ravinnoksi, ja sieni puolestaan ravitsee koko muurahaisyhteiskunnan. Hieno esimerkki oli myös muurahaisten tratitionaalisesta tastelusta, sillä eräs muurahaislaji kohdatessaan toisen keon pistetään pystyyn kunnon sota, joka ratkaistaan laittamalla molempien "heimojen" puolelta muurahais soturi taistelemaan tikulle, kumpi murkku tippuu ensin häviää ja sodan on voittanut voittaja murkun puoli.