sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Kirjakrapulasta.

Ei herranjumala. Onko teille käynyt sitä, että saatte kirjan luettua loppuun puoli neljältä aamuyöstä ja päätätte mennä nukkumaan. Eihän siinä mikään uni tule, kun kirja pyörii päässä ja vieläkin hiukka itkettää, tuntuu epäreilulta ja satutetulta. Tämä on merkki tulevasta liskojenyöstä. Sitä vain kääntyilee ja vääntyilee, mutta uni ei vain ota tullakseen.

Aamulla/päivällä sitten herätessä on hirvittävä jysäri ja silmät ovat turvoksissa. Peilistä katsoo hirmuinen mörökölli silmäpussit kuin parhaalla vampyyrilla. Tässä vaiheessa peiliin katsoessa tulee vaihe, ettei ikinä enää näin myöhään, tai ettei hetkeen näin tunnepitoista ja koukuttavaa kirjaa.

Vältetään tragediat kuin se olisi ainoa asia, joka pitää meidät hengissä. Luetaan turhanpäiväistä hömppää, joka ei loppujenlopuksi liikuta meitä mihinkään suuntaan ja jälleen alamme kaivata jotain tunnetta. Edes vaikka vihantunteita kirjaa kohtaan, koska mikä ei olisi pahempaa kuin kirja joka ei herätä tunteita. Kuin olisi pakotettuna katsomaan maalinkuivumista. Odottaen teoksen herättävän tunteita, joita se ei koskaan lopulta herätä. Kuten maali joka kuivuu, josta ei silmämääräisesti voi koskaan olla varma, milloinka se on kokonaan kuiva, ja näin odotetaan iäisyys kyllästytään ja palataan jälleen pahoille poluille.

Kiinnostutaan jostain kirjasta, joka vaikuttaa mielenkiintoiselta. Luetaan takakansi ja todetaan, ettei tässä ole ihan onnelliset lähtökohdat, eikä välttämättä onnellista loppua, mutta ei voida vastustaa kirjan lumoa. Otetaan se hyllystä ja viedään kotiin. Ensin vähän arkaillaan, mutta kun ensimmäinen sivu on korkattu, niin sivut kääntyilevät jo itsestään. Taas huomataan, että lukeminen menee pikkutunneille, eikä tässä ole enää kuin pohjat jäljellä kirjasta.

Silmät valuvat kyyneliä, niin että teksti on muuttunut suttuiseksi. Lukeminen on hidasta ja vaivalloista, mutta jokainen muisto kirjasta ja jatkuva teksti kohti tragediaa, aiheuttaa uuden tulvan kyyneliä silmiin ja niitä ei pääse pakoon. Kyynelet virtaavat ja kuivettuvat poskille, nenä vuotaa. Ja lopulta päästään alkuun. Siihen, että lopetat kirjan puoli neljältä aamuyöstä.


Vinkkejä kirjakrapulan ehkäisyyn!:
-Juo paljon nestettä -> pahempi olo aamulla, jos ei edellisenä päivänä ole juonut moneen tuntiin
-Aloita lukeminen aikaisemmin kuin illalla, jos kirja on paksu

Vinkkejä kirjakrapulasta selviämiseen!:
-Juo vettä
-Laita turvonneille silmille kylmä kostea liina
-Kerro kirjasta ja ajatuksistasi kirjaa koskien ystävälle.
-Älä jää puimaan asiaa yksin!


Kertokaa kommenteissa omista kirjakrapula kokemuksista ; ))

7 kommenttia:

  1. Been there, done that :D vakaa päätös säännöllisin väliajoin pitää kirjat kirjoina ja mennä ajoissa nukkumaan ja jo samana iltana (yönä) lukeneensa monta tuntia pidempään kuin oli tarkoitus...

    VastaaPoista
  2. Vastaukset
    1. Mikä kirja on aiheuttanu siulle pahimman kirjakrapulan? :))

      Poista
    2. Itsehän kirjoitin tämän kirjakrapula tekstin kyseisen kirjan luettuani xD Aika sattuma! Oletko muuten huomannut, että siihen on jatko-osa After you? Itse en kykene lukemaan sitä, sillä minusta Me before you:n loppu oli itsessään jo täydellinen, enkä halua sen lopun jatkuvan >.<

      Poista
    3. Eikä?!:D
      Mutta joo, olen huomannut saman.. Ei kyllä kiinnosta se jatko-osa millään tavalla. Ei ainakaan vielä :D

      Poista