torstai 4. elokuuta 2016

Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät

Täytyy sanoa, että aika tyhjentävä kirja, joka käsittelee niin ajankohtaiset asiat, kuin menneenkin ajan asiat. Ihan ähky meinasi iskeä.

Amerikkalainen professori Joe Chayefski rakastuu suomalaiseen Alinaan ja muuttaa Suomeen. Uusi maa näyttää alkuun paratiisilta, mutta alkuihastuksen jälkeen kotimaa Amerikka houkuttelee takaisin. Parikymmentä vuotta myöhemmin Joe on Amerikassa ja Alina on jäänyt ylioppilas poikansa Samuelin kanssa Suomessa.

Aihealueita on kirjassa aivan älyttömästi. Se tekee kirjasta osittain kiinnostavankin, mutta välillä kun yrittää pitää kirjaa siitä, mistä kaikesta kirjassa kerrotaan niin pää menee pyörälle vähemmästäkin. Ehkä suurimmiksi aiheiksi kirjaa luen eläinkokeet, kotimaa vs. muu, teknologian kehitys ja vanhemmuus.

Listaan tässä vielä muutaman pienemmän aiheen, mitä kirjassa on, jotta oikeasti voitte ymmärtää kuinka laaja kirjo kirjassa niitä on. Ja lähtee uskonnon merkitys nyky-yhteiskunnassa, perinteet, yksilönarvot, ulkosuomalaisuus, mainonta, ulkomaalainen kumppani, avioero, uskottomuus, yliopisto maailma, tieteellisten tutkimusten hyödyntäminen, riippuvuus, nuorten syrjäytyminen ja lasten liian varhainen aikuistuminen. Nämäkin ovat osittain vain jäävuoren huippu.

Tärkeä aihe joka liittyy nimeenkin on se, että ihminen viimeiseen asti pitää kiinni omista uskomuksistaan. Ihmisen mielipidettä on kuitenkin helppo suunnata eripoluille, jos vain osaa vetää oikesta naruista ja varsinkin silloin, jos se tukee ihmisen omaa näkemystään. Ihminen on lopettanut toisten ihmisten kuuntelemisen, ja uskoo omien näkemystensä olevan ainoita oikeita, eikä näe kokonaiskuvaa.

Itseäni eniten kiinnosti Iam laitteesta kertovat osuudet. Oli mielenkiintoista pohtia sen mahdollisia haittavaikutuksia, ja suuressa osassa osuinkin oikeaan. Pidin tästä piirteestä myös ehkä sen takia, että
se rikkoi eniten faktatekstin tuntumaa ja oli osa kirjaa, joka loi siihen tunnelman näin voi vielä olla. Tähänkö me haluamme päätyä.

Hyvin ajatuksia herättävä kirja, mutta oli tulla aikamoinen tieto/kirja ähky, ja pidinkin kaksi pidenpää lukutaukoa, kun tuntui, ettei tekstiä pääse pakoon ja sitä on loputtomiin. Pidin itse asiassa enemmän Jussi Valtosen Vesiseinästä, mutta ei tämäkään tylsäksi käynyt vaikka oli pitkä. Ongelmana oli ehkä minulla liian faktatekstimäisyys, ja se etten kyennyt samaistumaan kehenkään hahmoon ja katsoin ikäänkuin ulkopuolelta kaikkea.

Arvostelu: <3<3<3<


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti