All The Bright Places kertoo pojasta nimeltä Theodore Finch, jota kiehtoo kuolema, mutta päivittäin hän löytää syyn elää ja pysyä hereillä. Violet Markey ei pääse yli siskonsa kuolemasta, ja kun Violet on kellotornin reunalla hypätäkseen puhuu Finch tämän pois reunalta pelastaen hänet. Tästä alkaa heidän outo kaunis ystävyys, joka pitää toisen hereillä ja toisen elossa. Finc haluaa nähdä täydellisen päivän.
"I can't love anyone because it's not fair to anyone who loves me back"- Finch
Kirjan kauneus on osittain sen surullisuudessa, mutta myös sen iloisissa ihanissa hetkissä. Muistoihini on porautunut heidän retkensä kirjojen luokse ja lammelle. Heidän ilonsa ja surunsa. Tämä kirja myös avaa näkökulmaa heihin, jotka kokevat ettei elämässä ole enää muuta vaihtoehtoa kuin kuolla.
SPOILER's ahead┗(•ˇ_ˇ•)―→ Itkin neljätuntia tätä lukiessa. Itkeminen tosin hidasti lukemista, ja siitä tuli pienimuotoinen noidankehä. Lopussa jouduin pitämään taukoa ja vain itkemään. Totesin ettei tällaista saa kirjoittaa! Liian julmaa, mutta en voinut olla rakastamatta samaan aikaan tätä kirjaa.
Jos tämä olisi loppunut millään toisella tapaa se olisi ollut väärin kirjaa kohtaan. Jään kaipaamaan Finchiä ja hänen ihmeellistä ja pelottavaa mieltään. Hän näki täydellisen päivän. SPOILER's end here. <---(・_・)
Tarinaa kerrotaan molempien hahmojen näkökulmasta, joka tuo molempien näkökulman esiin. Pidin enemmän Fincin maailmasta, mutta siinä oli myös jotain mustaa ja pelottavaa. Violet on tasapainoisempi, mutta se ei tarkoita, että Violet olisi tylsä hahmo. Hänessä oli vain jotain mistä en pitänyt. Olisin kaivannut lisää syvyyttä Violetiin tämän vuoksi en anna täysiä. Kieleltään teos on kaunis!
"The thing I realize is that it's not what you take, it's what you leave"- Violet
Arvostelu:<3<3<3<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti