Lena Dunham: Sellainen tyttö

Ensimmäiseksi en oikein pidä kirjan otsikon suomennoksesta. Engalnniksihan tämä on Not that kind of a girl ja suomennos on melkein päinvastainen alkuperäiseen verrattuna... Oikeastaan ensimmäinen omaelämänkerta, jonka olen jaksanut lukea loppuun, mutta johtuu varmaankin siitä, että kirjaa ei ole kirjoitettu aikajärjestykseen ja sitä sävytää rohkea huumori.

Kirjassa Lena kertoo elämänsä opiskeluajoista, mutta myös vähän nykyisyydestä ja kaukaisesta menneestä. Käydään läpi todella monta suhdetta, mikä niissä meni vikaan ja mikä toisaalta onnistui. On myös painonhallinnasta ja perheestä, eli aikalailla kaikkea, mikä saattaa vaivata naisen päätä. Parisuhde, oma keho ja perhe tässä järjestyksessä.

Pidin kirjan huumorista. Se oli epätavallista, koska tuntui siltä kuin kirja olisi jutustellut kanssasi ja kertonut edellisillan tapahtumista. Kuin kuulisi mehukkaita juoruja ja juorujahan me olemme aina valmiita kuulemaan, eikö? Sinänsä nerokas tapa kertoa omasta elämästä ja sattumuksista.

Kirja on todella suora seksin suhteen, mikä ei minua haitannut. Mitä turhia kiertelemään. Onneksi nyt kuitenkaan ei kaikkiin yksityiskohtiin menty, joten sopii sellaisellekkin lukijalle, joka ei pidä seksistä puhumisesta/lukemisesta. Kirjassa olisi voitu rohkaista muunkin ehkäisykeinon käyttöön kuin kondomin, kuten pillerit tai kierukka.

Pohdintaa:
Oli hyvin outoa, kuinka Dunham tuntui koko ajan olevan terapiassa ja/tai syömässä johonkin vaivaan lääkkeitä. Jotenkin tuntuu ettei suomessa paljon käydä terapiassa tai psykiatrilla. Toisaalta ilmeisesti Amerikassa ne kuuluvat vakuutukseen? kai? Toisaalta suomalaiset eivät kovin helposti halua myöntää käyvänsä terapiassa tai kuten sanotaan "kallonkutistajalla". Pitäisikö asian olla toisin?

Kuitenkin jotenkin tuntuu, ettei kirjasta ole paljon sanottavaa. Kyllä se oli viihdyttävä ja kyllä kirja sopii niillekkin, jotka eivät paljon lue, sillä kappaleet ovat lyhyitä ja niitä on helppo vain lukea seuraava kun edellinen loppuu.

Arvostelu:<3<3<3