Maria ei oikein tiedä mitä tekee. Ei ole tutkintokaan valmis ja kaikki on kesken. Hän opettaa venäjää aikuisopistolla ja haaveilee lihaksikkaasta urheilijasta Joelista. Maria päätyy äidinsä pyynnostä töihin äidin alustvaateliikkeeseen ja huomaa pitävänsä siitä työstä. Hänellä alkaa olemaan vakituinen suhde aivan tavallisen kunnolisen miehen kanssa, mutta ei voi ollaa fantasioimatta Joelista ja tämän lihaksikkaasta varresta.
Päähenkilömme Maria on aika tavallinen. Ei tiedä oikein mihin menisi elämässä ja mitä haluaisi sillä tehdä. Ainoata huvia tuo miesystävä ja ilmeisesti joko seksi ei ole hyvää, tai miesystävä ei vain riitä ainaisen fantasioinnin ja halun vuoksi Joelia kohtaan. Joel on loppujen lopuksi aika yksinkertainen. Mariakin tuntuu tajuavan tämän, ettei Joelilla oikein lihaksien lisäksi ole muuta, mutta ei kuulemma muuta tarvitsekkaan olla.
Kirjoitustyyli on mukaansatempaavaa, ja vaikka tajuaa, ettei mitään maailmaa mullistavaa tapahdu niin kirjaa on kuitenkin sujuvaa lukea. Vähän ehkä kerkisin tylsistyä, mutta asioiden eloisa kuvailu oli ihan mielenkiintoista. Eniten kyllä pidin siitä kun alusvaatteita kuvailtiin tiedä häntä miksi?
Seuraavat kaksi kappaletta ovat pohdintaa :):
Kirja kertoo miehestä seksiobjektina ja fantasian kohteena. Ja tämä omalla tapaansa laittoi miettimään. Jos Joel kertoo entisajan miehen sekusalisoinnista ja miehen näkemisestä seksiobjektina, niin on kumma, että minusta kirjan kuvaillessas Joelia ei se poikennut nykyajan nuortenkirjallisuudesta. Mitä se taas kertoo ajastamme? Pidän todella paljon Armentroutin teoksista, mutta kuvaus tyyli miehistä on hyvin samanlainen kuin Joel:ssa ihan näin esimerkkinä.
Onko niin, että yhteiskuntamme on jo täysin normeissa niin naisen, kuin miehen seksualisoinnissa? Olemmeko lopulta vain seksiobjekteja muiden silmissä? Miten me oikeastaan katsomme toista ihmistä. Katsommeko tätä vain kauniina kasvona tai kehona vai yritämmekö nähdä millainen hän on sisältä. Tunnistaa eleistä ja ilmeistä mikä on tämän tunnetila? Ei useimmiten ei ole näin vain katsomme vain pinnalle. Jos satumme näkemään jonkin tunnetilan voi olla, että heijastamme vain omia tunteitamme.
"Joku sydämmetön olisi saattanut epäillä että se mikä oli ylimääräistä pohkeessa oli poissa jostain muusta, jne." -Marian ajatus Joelista
Arvostelu: <3<3 (Ihan mielenkiintoinen, mutta ei minusta mitenkään merkittävä.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti