Maria Carole: Tulen tyttäriä

2. Kirja kirjamessuilta tälläkertaa pienkustantamo Osuuskummalta. Tässä kirjassa minulle uutta oli naisten välinen rakkaus. En siis aiemmin ole lukenut kirjoja, joissa sitä olisi. Kirja oli mukavaa luettavaa ja jatkoinkin sitä yömyöhälle, kunnes tajusin että pakko lopettaa ja jatkaa aamulla. Eli aika lailla putkeen luin kirjan pienellä tauolla siinä välissä.

Maailmassa, jossa jumalat kävelevät maan päällä ja heidän jälkeläisensä knameirat kykenevät hallitsemaan vettä, tulta, maata, ilmaa tai parantamaan. Naarni on knameira, soturi ja odottaa oman palvelusaikansa loppumista. Ei hänellä tosin ole mitään soturin elämän jälkeen, mutta tavattuaan Emmin hän saa syyn. Emmi on erakkoluonne ja elää yksin kylän reunalla poikansa kanssa. Emmi on aina halunnut pois, mutta moni asia pitää hänet paikoillaan. Liv taas on altameira 3/8 jumalain verta ja siis ei kovin arvokas. Nyt hänet ollaan naittamassa miehelle, jota tämä ei kestä, ja sehän ei tulisieluiselle Liville käy.

Minua suorastaan ärsytti kuinka vähän loppujen lopuksi näistä voimista oli puhetta. Niistä ei suorastaan kerrottu mitään. Oli sinänsä ihan hianoa, kuinka varovaisesti voimista kerrottiin, ja kuinka niistä ei tehty suurta haloota, mutta tuntui kuin ideaa ei olisi haluttu käyttää sen täydellä potentiaalilla, mikä minusta oli sääli! Tuulen taitajista ei kerrottu yhtikäs mitään, veden lapsista vain sen verran, että he saattavat ruostuttaa raudan puhki ja maasta sen verran, että ruusupuska kukki komeasti.

"Emma tuoksui ihmiseltä, mutta huumaavalla tavalla ihmiseltä. Valolta ja halulta."

 - Naarnin ajatus Emmasta

Ymmärrän, että ennen kaikkea tässä ei ole kyse fantasiakirjasta, vaan romanttisesta kirjasta, joka kertoo upeasti eri henkilöiden näkökulmista ja tunteista, jotka ohjaavat heidän motiiveitaan. Sota on taustalla, ja vastustajasta ei oikein kerrota mitään. Toisaalta tuntuu että kaikki tarpeellinen kerrotaan, vaikka välillä oma tiedonhalu antaakin aihetta ärtymykselle, kun sitä tiedonjanoa ei sammuteta.

Kirjan henkilöhahmot ovat hyvin tarkasti luotuja, ja he ovat jokainen omanlaisiaan olematta stereotyyppisiä tai yliampuvia. Naarni on sisäänpäin kääntynyt ja jääräpäinen. Välillä itselle se oli ongelma, kun ei pystynyt samaistumaan tämän käytökseen, mutta silti Naarnin aivoissa oli mielenkiintoista, vaikka ei välillä ymmärtänyt tämän syy-seuraus näkemystä tapahtumista. Pidin jostain syystä erityisenpaljon Vanjasta, joka on hieman naistenmies, mutta kuitenkin loppujen lopuksi hyvin lemepeä ihminen ja kuin lämmin peitto johon takertuu aamuisin. En oikein tiedä miksi hänestä sai sellaisen vaikutelman, mutta kertoo hyvästä kirjasta kun henkilöistä tulee omiakin assosiaatioita.

Maailma on hyvin tasa-arvoinen, mutta sitten taas lapsella ei ole mitään valtaa itsestään ei pojilla ei tytöillä, ja omalla tavallaan he uskovat että mitä heille tapahtuu on heille kohtalon sanelemaa, mikä loppujen lopuksi on totta, mutta he eivät saisi jättää tekemättä asioita sen vuoksi. Onneksi Liv on tarpeeksi omapäinen!

Upea teos, joka alun kankeudesta päästessään vetää mukaansa ja suorastaan nautin kirjasta. Aina kun meinasi edes vähän tulla tylsää tapahtui juonenkäänne, joka tehokkaasti esti edes ajatusen tylsistymisestä. Kirja on tasapainoinen, eikä yliammu mitään, joka tekee siitä aidoimpia kirjoja joita pitikään aikaan olen lukenut, vaikka se onkin fantasiaa!

"Naiset ovat... pehmoisia ja lämpöisiä sopivista kohdista" -Vanja

Arvostelu:<3<3<3<3

Tämä Chisun Etsijät kappale sattuu sopimaan aivan täydellisesti Naarniin ja Emmaan!

En ole tehnyt laulua, enkä omista siitä enkä videosta mitään.