Jennifer L. Armentrout: Obsidian

Tästä on jo aikaa kun olen lukenut kyseisen kirjan. Haluan kuitenkin kirjoittaa kirjasta arvostelun, sillä tämä on yksi lempikirjoistani, ja kyseinen kirja on lempikirjailijaltani. Tämä oli myös loistava YA kirja.

Katy on ihan tavallinen tyttö, joka joutuu muuttamaan pieneen tuppukylään äitinsä työn perässä, joka on työnarkomaani. Kouluvuosi alkaa hyvin, ja kavereitakin löytyy. Tosin ongelmana tietysti pienellä paikkakunnalla on, että hän on se "uusi" tyttö.

Muutto päivänä Katy päättää olla hyvä naapuri ja mennä tervehtimään. No eiköhän oven avaa paidaton adonis, ja Katy ei voi muutakuin tuijottaa. No tästähän lähtee sitten sellainen pottuilun vyöry että huh. Seuraavana päivänä hän sitten törmää koulussa tähän Daemoniin.

 HEI SPOILERS AHEAD!!!!

Oih eli siis Katyn ja Daemonin henkilökemiat kohtaavat täydellisesti, mutta siinä on vain se ongelma, että se purkautuu pottuiluna. Toisekseen Daemon ei halua tulla lähelle ihmisiä, sillä se voisi olla uhka hänelle tai hänen siskolleen Deelle. Hehän siis ovat Alieneita. Kyllä alienit elävät meidän maailmassamme, meidän joukossamme. Heitä tosin pidetään tarkasti silmällä, jotta he eivät muodosta uhkaa. He pystyvät parantamaan, kulkemaan nopeammin kuin valo, sekä korjaamaan asioita, periaatteessa peruuttamalla aikaa. Heidän todellinen muotonsa on puhdasta valoa ja jokainen omaa vähän erilaisia kykyjä. Heidän vihollisensa ovat Arumeita, jotka ovat taasen varjoa ja pahoja.

Katy siis ei aluksi tiedä alieneista, mutta asia paljastuu sen vuoksi, että hän meinaa kuolla ja Daemon pelastaa hänet. Katy oli todella samaistuttava hahmo. Hän on kirjanörtti, joka pitää kirjablogia ja on vähän hajamielinen. Välillä hahmona hän oli kuitenkin liian kömpelö, ja en pitänyt siitä, että hän takertui liiaksi pikkuseikkoihin ja oli pitkävihainen.

Ahhhhhh.... Daemon, mitä voisinkaan hänestä sanoa. No todella seksikäs, hottis, alien ja suojeleva. Mitä muutakaan voi pyytää. Ainiin ja todella ihana luonne, joka on vähän nasty, mutta pottuilun takana on huvittunut sävy. Lisäksi kirjan lopussa on kirjoitettu Daemonin näkökulmasta muutama kohtaus, joka avaa loistavasti vielä lisää asioita Daemonin kannalta, ja auttaa ymmärtämään motiiveita hänen tekojensa takana.

Pidin kovasti Dee:stä, koska hän on todella energinen ja iloinen. Hän on Katyn tukena ja ihana vastapaino Daemonin epäilevälle luonteelle. Dee tuntuu ottavansa elämästä kaiken irti ja nautin hänen iloisuus piikeistään kirjassa.

Katy ja Daemon ovat vain täydellisiä. Pidän heidän sanailustaan ja siitä, että tässä ensimmäisessä kirjassa he eivät ala edes seurustelemaan. He ovat kyllä läheisiä, mutta suhde ei kehity liian nopeasti, mistä pidän kovasti. Se kehittyy vähän kuin varkain, mutta vaikka he ovatkin kuin ruutitynnyri ja tuli ja saattavat räjähtää minä hetkenä hyvänsä, niin on mukavaa, että asiat otetaan vakavasti.

Armentrout on hyvä kirjoittaja, ja nautin hänen teostensa lukemisesta. Hän luo hyvin hahmot, ja heihin on todella helppo samaistua. Kuitenkaan hahmot eivät ole liian realistisia, jolloin antaa sellaisen fantasia fiiliksen. Kuitenkin pysyy nykymaailmassa.



Arvostelu:<3<3<3<3