Scarletin isoäiti on kadonnut, ja Scarlet ei tiedä mitä tehdä, kuitenkin hän tietää, että hänen täytyy löytää isoäitinsä. Kun kaupunkiin samoihin aikoihin hänen isoäitinsä katoamisen kanssa tulee uusi mies Wolf, joka sanoo pystyvänsä auttamaan Scarlettia. Scarlet ei luota tulokkaaseen, mutta Wolf on ainoa johtolanka, joka hänellä on. Toisaalla taas Cinder pyrkii pakoon vankilastaan, ja yrittää selvittää kuka hän on, ja mitä hän aikoo olla.Scarlet on tulinen tyttö, tulenpunaisine hiuksineen ja punaisessa hupparissa. Hänen tempperamenttinsa on sähäkkä, ja hän menee nollasta sataan vihaiseksi. Hänen tunne tilansa ovat myös vaihtelevia ja kiinnostavia. Pidin Scarletista todella paljon päähenkilönä. Olihan hän välillä vähän hölmö, mutta hän itsekkin tiedosti asian, mutta totesi vain ettei ole muutakaan vaihtoehtoa.
Wolf on ihana. Hän on vähän hiljainen ei vielä ymmärrä kaikke mitä maailmassa tapahtuu, mutta hänessä on sitä hiljaista turvaa, minkä minä koen hyvin viehättäväksi piirteeksi. Hän on minusta jopa hauskempaa lukemista kuin prinssi Kai. Toienn uusi mies hahmo on captain Thorne, johon heti ihastuin! Lievästi ylimielinen, charmikas ja huvittavaa luettavaa, sillä hän ei oikein ymmärrä, miksei hänen charminsa pure Cinderiin. Pidin todella paljon hänen sarkasmistaan.
Vasta kirjan lopussa Cinderin ja Scarletin tiet kohtaavat, mutta juuri oikeaan aikaan. Pohdin mitä tästäkin tulee, koska Cinder on omanlaisensa pohdiskelija ja hieman ujo, kun taas Scarlet on tempperamenttinen ja sanoo asiat suoraan, mutta tästäkään en vielä tiedä! Pitää lukea kolmas osa!
Kirjan pohdinta oli sykähdyttävää, ja hahmot pohtivat asioita mitkä merkitsevät. Ei varmasti Cinderillä ole helppoa miettiä, mitä hän haluaa tehdä millainen hän haluaa olla. Aikooko hän vain paeta koko elämänsä? Scarletilla taas voiko hän luottaa, onko kaikki vain turhaa?
Tarinahan on siis uudelleen kerrottu punahilkkasatu, ja minusta kirja onnistui loistavasti! Tosin metsästäjää ei ilmeisesti ollut!?!!? En oikein tiedä, mutta jälleen kerran loistava retell, josta ei heti huomannut pohjalla olevaa satua, vaan periaatteessa luodaan täysin uusi satu, joka on edeltäjäänsä parempi.
Kirjailija kykeni upeasti hallitsemaan kahta eri juonta, ja sitä kuinka ne kietoutuivat toisiinsa, ja kuinka niissä aika kului samaa vauhtia. Kirja oli todella hyvin ajoitettu, ja asiat tulivat sopivan kokoisina suupaloina. Kerkesi niin sanotusti pääsemään shokista yli. Kirja ei myöskään paljastanut liikaa asioita, vaan pystyy yhä pitämään salaperäisyyden verhoa yllään, ja koukuttamaan lukijansa. Mayer on upea kirjoittaja, ja hänen englantinsa on sulavaa ja kaunista. Hän käyttää erilaisia adjektiiveja ja termejä ja luo näin oman kirjoitustyylinsä.
Odotan innolla seuraavaa osaa, joka odottaakin jo hyllyssä.
"She could see his fight. His struggle. As clearly as she could see the animal --the wolf--in him.
As clearly as she could still see the man." -Scarlet
Arvostelu: <3<3<3<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti