Jennifer L. Armentrout: The dark elements: White hot kiss

Rakastin tätä kirjaa! White hot kiss meni omien lempikirjojen kärkikaartiin kirkkaasti. Tämä kirja on englanniksi ja sitä ei ole/tulla suomentamaan. Valitettavasti! Toisaalta tämän kirjan huumori ja tunnelma ei oletettavasti kääntyisi suomenkielelle.

Kirja kertoo tytöstä nimeltä Layla, jos häntä nyt voi tytöksi sanoa. Layla on puoliksi demoni ja puoliksi warden. Wardenit ovat gorgoilin tapaisia olioita, jotka ovat normaalimuodossaan ihmisiä, mutta oikeassamuodossaan gorgoileita. Näiden wardenien tehtävä on etsiä ja tuhota demoneita. Tosin Layla on poikkeus ollessaan puoliksi warden. Layla on ainut, joka kykenee näkemään ihmisten ja wardenien sielut. Tietysti sieltä pistää silmään jos demoni kävelee vastaan, sillä demoneilla ei ole sielua. Tässa Layla astuu kuvaan ja merkitsee demonit, jotta wardenit voivat tappaa ne. Layla asuu siis wardenien kanssa ja siellä on Zayne, johon hän on aina ollut ihastunut. Tässä siis alku lähtökohdat ja sitten juoneen ->

Tärkeimmät asiat ensiksi. Layla on puoliksi demoni ja siitä syystä hän ei voi suudella ketään, jos hän niin tekisi imisi hän uhrinsa sielun ulos ja näin ollen tappaisi sen jota suutelee. Kuitenkin hillittömän kuuman demonin Rothin astuessa kuvioon asiat muuttuvat. Ensin Layla suhtautuu varauksella Rothiin(onhan tämä demoni), mutta Roth pelastaa hänen henkensä moneen kertaan niin, etten pysy laskuissa mukana. Elämä wardenien kanssa on vaikeaa, sillä eivät wardenit ymmärrä häntä, sillä hänessä on toinenkin puoli, nimittäin demoni. Wardenit ovat kasvattaneet hänet siten, että hän ei saisi edes tiedostaa demoni puoltaan ja hänelle ei olla sen todellisesta luonteesta kerrottu. Hänelle on myös opetettu, että demonit ovat läpeensä pahoja. Roth kuitenkin yrittää kertoa Laylalle asioiden oikean laidan ja yrittää saada Laylan tajuamaan mikä hänen merkityksensä on. Eikä huomaamatta jää Rothin upea ulkomuoto ja luonne. Ainiin ja tietenkään kun demoneilla ei ole sielua ei Rothin suutelemisessa ole ongelmaa. Hänhän on demoni. ;)

Kirja oli loistava. Rakastin wardenien ja demonien välsitä ristiriitaa ja päädyin siihen, että pidän enemmän demoneista. Wardenit kirjassa tuntuivat minusta tekopyhiltä esitäessään jumalanlähettiläitä ja vastaavaa. Kuitenkin yksi asia, joka lopullisesti romutti wardenit oli minulle, kun warden yritti tappaa Laylan. Suutuin valtavasti. Onneksi Roth tuli apuun ja vei Laylan mukanaan turvaan. Demonit osaavat olla ilkeitä ja kyllä he myöntävät sen. He ovat pahoja, mutta näen heissä enemmän hyvää kuin wardeneissa. Lopulta kuka oikeasti päättää ketkä ovat "hyviksiä" ja ketkä "pahiksia".

Layla oli hahmona aivan ihastuttava rakastuin heti! Hän on omalla tavallaan hiljainen, mutta miettii paljon. Hän on siro ja kuvauksessa hänellä on valkoiset lantiolle ulottuvat hiukset. Laylan hauraudesta huolimatta hän on rohkea ja osaa itsekkin ruveta suojelemaan itseään tarvittaessa. Osittain minusta Layla oli vahvempi kuin kukaan kirjan hahmoista. Hänen myös saadessaan selville asioita hän reagoi niihin terveesti, eli ensin kielletään ja sitten hyväksytään. Eikä hän tietenkään heti hyppää Rothin syliin. Eihän demoneihin ole luottaminen vai kuinka? ;)

Rothista voisin puhua vaikka ummet ja lammet. Kuka nyt ei rakastuisi kuumaan demoniin, jolla mustat melko lyhyet hiukset ja vatsalihakset. Ja puhumattakaan siitä, että hän on helvetin prinssi kirjaimellisesti. Luonteeltaan aivan mahtava. Omallatavallaan ärsyttävä, egoisitinen ja sarkastinen, kuin demoni joka hän onkin. Kuitenkin välittävä, laittaa Laylan etusijalle. Kuka nyt ei voisi rakastaa miestä/demonia, jolla on kolme kissanpentua.(oikeasti ne ovat jättikokoisia monstereita oikeassamuodossaan) Roth myös nimeää summoninsa hauskasti. Hänellä on 10m Bambi niminen käärme ja lohikäärme nimeltä Dumbo. Kissat ovat Thor, Fury ja Nitro. Voi että ne ovat söpöjä! Tietenkään demonin rakkaus ei ole täysin samanlaista kuin ihmisen. Demonin rakkaus on kirjassa omallatavallaan omistautuvaa ja omistavaa.

Zaynestä en niin pitänyt, koska ROTH! Joten ei hänestä enempää, jos haluat tietää lisää lue kirja!

Laylan ja Rothin kohtaukset olivat ihania ja sain sydämmentykytyksiä ja väristyksiä niitä lukiessa. Roth on demoni ja sanotaan, ettei demoni voi rakastaa. Mutta kyllä he voivat. Heidän rakkautensa ei vain ole samoilla tasoilla meidän kanssamme. Heille rakkaus on jotenkin suloisella tavalla omistamisen, himon ja suojeluhalun sekoitusta. Ainakin Rothin tapauksessa. Kirja imi mukaansa ja tajutessani, mitä tulee tapahtumaan en kyennyt lukemaan kirjaa loppuun. Kuitenkin luin sen loppuun ja itkin siinä sivussa parisentuntia, koska kuten pelkäsin tapahtuvan niin tapahtui ja Roth teki uhrauksensa ja minä jäin itkemään. Tunteita herättävä niin surussa, vihassa, rakkaudessa kuin sympatiassa. Täydelliseksi luotu kokonaisuus.

"I lost myself the moment I met you."

                                                         -Roth

Vapaa suomennos: Menetin itseni sinä hetkenä jona tapasin sinut.

Rakastuin kirjaan täysin jokaiseen yksityiskohtaan jokaiseen hahmoon ja koko juoneen. Kokemus oli tajunnanräjäyttämä. En ole ennen törmännyt tällaiseen!

Arvostelu: <3<3<3<3<