4,c Vertaile mielipiteitä kirjasta toisen lukupiiriläisen kanssa.
Eli keskustelin Riikan kanssa Auringon ytimestä ja käykäähän Riikan blogi katsomassa: http://lintusenkirjablogi.blogspot.fi/
Ja lähtee!
Miisa: Elikkä kirja oli Johanna Sinisalon Auringon ydin.
Riikka: Juu. Mitä pidit kirjasta?
Miisa: Dystopinen Suomi oli upeasti luotu ja siitä oli saatu tasapainoinen ja pienetkin yksityiskohdat avattiin, ja ei jäänyt epäilemään, etteikö tuollaista dystopia maailmaa/valtiota voisi ollakkin!
Eli pidin kirjasta. Entä sinä?
Riikka: Pidin myös. Teos oli jotenkin tuore ja jännittävä, ja oli hauskaa lukea kirjaa, jossa päähenkilö esimerkiksi myönsi riippuvuutensa, ja häntä ei myöskään yhtään siloteltu.
Miisa: Niin! Hän oli kuka oli, yhteiskunta painesta riippumatta! Minusta hianoa oli, miten tunnetiloja kuvattiin hajuina ja makuja ääninä, tämä aiheutti sen, että tunteet ja maut tulivat aivan uusina tulkintoina ja antoi kirjaan jotain omaa, mihin en aiemmin ollut törmännyt.
Riikka: Saman asian huomasin! Välillä siinä tosin mentiin niinkin pitkälle, ett minun piti pysähtyä miettimään, mistä siinä oikeastaan puhuttiin...
Miisa: Totta!
Riikka Pidin myös tavasta, miten moniulotteinen kirja on. Siinä yhdistettiin riippuvuuden kuvaaminan, sisarrakkaus, yhteiskunta ja rakkaus.
Miisa: Niin. Riippuvuus oli, mutta se kohdentui mienekiintoiseen asiaan, nimittäin chiliin. Chilihän on itseasiassa addiktoiva aine! ja toleranssi kasvaa... Tosin se ei sisällä addiktoivaa ainetta, mutta siihen todella voi jäädä koukkuun. Yhteiskunta rakenne oli mielenkiintoinen ja naisenasema siellä. Välillä tuntui, kuin nainen ei olisi olllut edes ihminen. Pikemminkin kuin porsliini nukke.
Riikka: Jep! Joo, se naisasia tuli myös hyvin esiin. Ja varsinkin kun Vannan/Veran piti pohtia itselleen soveltuvaa käyttäytymistä, ettei hän joutuisi ongelmiin...
Miisa: Huomasitko muuten naisten nimet! Kaikki olivat Vannoja, Mannoja, Jannoja ja lie mitä muita. Kaikki niin sanottuja helliä nimiä, jotka kuulostavatkin pehmeiltä.
Riikka: Juu, ja kiinnitin huomiota siihen, että kaikissa oli osana "anna! -luultavasti siksi, että naisia pidettiin niin tyhminä, että niin toisten nimien muistaminen helpottuisi...
Miisa: Niinpä... Muutenkin tuntui, että kaikki kirjan naiset olivat niin sanottuja bimboja tai "blondeja", ja heillä oli kaikki naisen stereotyyppiset piirteet. Kirjassa mielenkiintoista oli se, että seksi oli avoin asia yhteiskunnassa, eikä se ollut tabu. Suorastaan sääntö eikä poikkeus.
Riikka: Joo! Naisia ihan koulutettiin sitä varten.
Miisa: Esimerkkinä, jos nainen teki jotain väärin hän saattoi joutua valtion bordelliin! Ja se oli vain lievä rangaistus.
Riikka: Joo, että naiset ihan kasvatettiin kilteiksi pikkuvaimoiksi!
Miisa: Ja kävivät koulua, jossa opetettiin aineita, kuten kotitalous, kuinka olla äiti ja oliko se yksi nyt joku seksuaalinen venyvyys tulevia aviomiehiä varten.
Riikka: Ja sitten se, että ainekirjoituksissa annettiin lähdes täydet pisteet sillä, että kirjoitti paperiin, että nykyvaltio on tosi hyvä asia siksi, että se "huolehtii" ihmisistä. Oikeinkirjoituksella ja ajattelun kehittyneisyydellä ei ollut tässä mitään sijaa.
Miisa: Päähenkilömme teki tarjoituksella virheitä, koska jos kirjoitti liian hyvin oltaisiin aloitettu epäilemään! Miehet oikeastaan saivat tehdä mitä halusivat.
Riikka: Joo, oli normaalia, että mies piri kotona lasten äitiä ja sitten oli vielä toinen kumppani...
Miisa: En tiedä oliko kirjan tarkoitus herättää sisäinen feministi, mutta jos yhteiskunta olisi tuollainen niin sitten minäkin rupeaisin kyllä feministiksi!
Riikka: Totta. Mitä muuten pidit kirjan rytmistä? Itselleni se ainakin osui ja upposi, en pystynyt laskemaan kirjaa käsistäni hetkeksikään!
Miisa: Juu tuli itselläkin luettua se kannesta kanteen melkein yhtäjaksoisesti! Tylsää hetkeä ei ollut, ja tarina kantoi koko kirjan ajan! Tosin loppu oli hieman kummallinen ja en oikein päässyt siitä selville ja putosin kärryiltä loppurakaisussa.
Riikka: Samoin! Ymmärrän suunnilleen, sitä siinä saattoi tapahtua, mutta minä myös putosin kärryiltä.
Miisa: Jotenkin se meni jo utopiaksi. Mietti, että tapahtuiko niin oikeasti, vai oliko se vain hallusinointia.
Riikka: Siinä niin kuin oli 100% sitä aiempaa hieman "oudompaa" tapahtumaa. Tuokin on hyvä näkökulma, että oliko se vain hallusinaatiota! En tullutkaan itse ajatelleeksi!
Miisa: Pohdin nimittäin sitä, että kirjassa chili oli huumetta, ja luodessaan vahvinta chiliä kai mentiin jonkin rajan yli? En osaa sanoa...
Riikka: Toikin on kyllä totta. Mutta pidin silti lopusta, sillä Vera oli sitten lopulta rauhallinen siskonsa suhteen. Toisaalta olisin halunnut kyllä lukea hänen suostuvan Jaren pyyntöön lähtemisestä, eikä vain niin, että Jare teki päätöksen sitten hänen puolestaan.
Miisa: Niinpä. koska silloin Jare kohteli tätä kuin ketätahansa toista eloita olisi voinut kohdella. Mutta olihan se koskettavaa, että Jare ei halunnut mistään hinnasta erota Vannasta/Verasta. Toisaalta välillä koin Jaren jotenkin ahdistavaksi... En saanut otetta hänestä.
Riikka: Samoin. Toisaalta hän oli todella suojeleva ja huomaavainen, toisaalta ehkä kuitenkin piti Vannaa/Veraa siskona kaltaisena.
Miisa: Niin, kiitos keskustelusta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti