5/20 Markus Bennemann: Pistoolirapu ja muita eläinmurhaajia

Tehtävä 11. 
miten kirja muutti ajatuksiani

Pistoolirapu ja muita eläinmurhaajia kertoo upeasti eläinten erilaisista ja erikoistuneista metsästys tavoista, ja erilaisista sopeutumista, joilla eläin on evoluution kehityksen myötä oppinut käyttämään hyväksi erilaisia keinojaan. 

Tietoni ja ajatukseni eri eläinlajeista muuttui totaalisesti. Aina on tottunut pitämään hämähäkkiä "pahiksena", ja unohtaa, että niilläkin on vihollisensa. Kirjassa kerrotaan, kuinka hämähäkistä tuleekin se uhri ja se tapetaan suoraastaan kiduttavalla tavalla. Se lamaannutetaan ja toukat syövät sen kuoriuduttuaan elävältä. Samaan aikaan kun se on lamaantunut. Sain todella paljon tarkempaa tietoa eri eläinlajien käyttäytymisestäkin. Oravaakaan ei ole enää niin viaton, sen rosmotessa linnunmunia ja poikasia, vain syödäkseen ne. Monia puolustus puheita niille on annettu, mutta yhtä kaikki nekin ovat petoja ja saalistajia.

Mielenkiintoisin "murhaaja" minusta oli pikkulepinkäinen (Lanius collurio, joka tarkoittaa teurastajaa ja petolintua) ja saksan kielinen nimi sille on yhdeksäntappaja. Se ottaa saaliinsa (koppakuoriaisesta hiireen)ja seivästää ne kauniiseen pikku riviin niin sanotuksi hall of fame:ksi ja naaraat valitsevat kumppaninsa niistä joilla on, joko brutaaleimmin tapetut uhrit tai pisin rivi uhreja. Tämäkin voi raa'alta, mutta se on pikkulepinkäisen ruokavarasto pahan päivän varalle ja oletettavasti ne selviävät, joilla on parhaat varastot.

Tärkein opetus kirjassa kuitenkin oli se, että vaikka elänten tappamis tyylit ovat suorastaan brutaaleja, täytyy muistaa, että ne tekevät sen eloon jäämisen ja ravinnon saamisen vuoksi. Ei kuten ihmiset. Eläimet eivät harkitse murhaa kuten ihmiset. Niillä ei ole moraali kysymyksiä, vaikka meistä miekkavalaan tappaessa suloisen pienen merileijonan poikasen, voimme ajatella, kuinka tuo julkeaa tehdä noin julmasti. Tosiasiassa se ei edes mieti. Se syö ja selviytyy ja luonnon lakeja kunnioittaen vain vahvin voi selvitä.

Pakko sanoa vielä lopuksi, että rakastan kirjan kansikuvan värejä!