Vaikea tiivistää tätä kirjaa monen kertojaäänen vuoksi, mutta periaatteessa kertoo hieman idealistisen pariskunnan elämää ja taloutta, jossa eri yksilöt, jotka kukin ovat tavallansa päätyneet taloon kertovat tarinansa. Päähenkilönä on Florens nuori orjatyttö.Morrisonin teksti on tarkkaa ja menee asian ytimeen, ja kun tottuu kerronnantyyliin ja siihen kuka kertoo ja mitä, niin saa irti tarinasta paljon enemmän. Tähän kuitenkin itsellä meni hyvin kauan oppia tuntemaan kuka tarinassa on kukakin, sillä kertoja vaihtuu koko ajan. Lopulta tajusin, että ahaa tässä on punainen lanka, ja se on Florens, jonka matka rakkaansa luo toimii kertomuksen selkärankana, johon muut kertoja äänet tuovat lisä sävyä ja informaatiota. En pitänyt Florensen henkilöhahmosta. En oikein pitänyt kenenkään kertojan henkilöhahmosta, joten oli hirveän vaikea pitää kirjasta, mutta pidin talon emännän kertomuksesta laivamatkastaan amerikkaan ja laivan paheellisista naisista. Jotenkin he tuntuivat eläviltä ja aidoilta. Toisaalta kaikki kirjan henkilöhahmot olivat jollain tapaa hyvin inhimillisiä, mikä vetosi minuun.
Pidin kirjan elävästä kuvailusta ja siitä, kuinka kuvailutapa vaihtui riippuen hahmosta. Eri hahmot myös kiinnittivät eri asioihin huomiota, mikä toi lisä syvyyttä ja erilaisia tapoja nähdä kirjan tapahtumat ja sen sisältämät teemat. Näkökulmien vaihdoksessa on teoksen rikkaus.
Mitä teos sai minut ymmärtämään, niin voi olla monella tapaa orja. Voi olla orjuutettu, mutta omalla tapaansa tunteelle voi itse itsensä orjuuttaa. Voiko ihminen koskaan olla vapaa silloin kun on kahlinnut itsensä? Sydämmelleen voi olla orja, mutta jos haluaa olla ja seurata sydäntään onko se sitten itsensä orjuuttamista, jos se ei ole vastentahtoista, mutta jolle tunteelle ei voi mitään?
"On raskasta saada valta toisen yli, on väärin kaapata valta toisen yli,
on katalaa antaa toiselle valta itsesi yli." -Morrison
Arvostelu: <3<3<3<
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti