Layla on edelleen shokissa. Roth on palamassa helvetin liekeissä ja todennäköisyydet hänen paluuseensa on nolla. Kuitenkin tämän palatessa kaikki menee ojasta allikkoon. Lilin on syntynyt ja heidän pitäisi löytää ja tunnistaa tämä ennen kuin kaupungin valtaa wraithi armeija. Puhumattakaan siitä, jos näin tapahtuu tulevat Helionit antamaan viimeisen tuomion niin ihmisille, demoneille kuin wardeneille.Kirjassa aika paljolti keskitytään Laylan ja Zaynen suhteeseen, mikä minusta on tylsää, sillä Zayne on liian hyvä, liian kiltti. Suunnilleen sillä tasolla, että Layla pitäisi laittaa häkkiin koristeeksi, eikä antaa tehdä mitään, joka voisi jollain tasolla vahingoittaa tätä. Kun taas Roth on siitä ihana, että hänen mielestään tulee elää nähdä ja kokea. Kuka siis visi vastustaa demoni prinssiä?
Toisaalta kirjassa tulee myös enemmän ilmi Rothista. Aina kaikki ei ole miltä näyttää, vaan välillä on pakko toimia muutoin kuin itse haluaisi. Pidin tästä hahmokehityksen aspektista. Myös Layla tuntuu vetävänsä päänsä pois puskasta ja näyttävänsä, että hänkin ehkä voi olla kirjan sankarihahmo, joka ei ole aina pelastettavana, mutta näin on monessa Armentroutin kirjassa, että päähenkillöhahmo on vahva.
Sulavaa tekstiä, jota on helppo lukea ja ymmärtää englanniksi. Armentrout on myös loistavasti onnistunut liittämään helvetin ja taivaan, ja niihin liittyvän mytologian. Kardinaali synnit, jotka vaativat Lilinin syntymän ovat mielenkiintoisesti tulkittu.
Lopetus kirjalle on inhottava clifhanger, joten suosiolla luin kirjan vasta nyt, kun kolmas ja viimeinen osa on tullut. Mielenkiintoista oli, että kirjailija toisen kirjansa jälkeen laittoi nettiin äänestyksen, että kumman kanssa lukijat haluavat, että Layla päätyy yhteen, ja kirjailija kirjoitti vasta äänestystuloksen perusteella viimeisen osan!!! Soooo cooool! Tietysti itse äänestin Rothia, mutta katsotaan nyt miten käy. :)
Quote myöhemmin <3
Arvostelu: <3<3<3<
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti