Sally Green: Puoliksi paha

Näin alkuun on pakko sanoa, että aina ei kannata uskoa arvosteluja ja sitä mitä muut sanovat. Tätä kirjaa on sanottu Harry Potter uusinaksi ja liian raa'aksi ja vaikka miksi muuksi, mutta minulle tämä kirja oli nautinto. On sanottu että päähenkilömme menee ojasta allikkoon ja vielä allikon allikkoon ja ettei mitään toivoa ole. Minusta oli ja vaikka menee huonosti hän silti pystyi olemaan vahva.

Nathan on puoliksi musta ja puoliksi valkoinen noita. Puoliksi hyvä ja puoliksi paha. Hänen äitinsä oli parantaja ja hänen isänsä on surmaaja. Hän on kasvanut valkoisten noitien keskuudessa, jotka eivät tähän luota. Mustien luoksi ei ole uskaltanut lähteä. Ennustuksen vuoksi häntä haluavat kaikki ja ainoa jonka Nathan haluaa pysyy kaukana ennustuksen vuoksi.

Kirja on selviytymisestä, ja omalla tavallaan itsensä ymmärtämisestä ja löytämisestä. Nathan on voimakas hahmona. Vaikka hän ei halua hyväksyä itseään kasvatuksensa vuoksi on upeaa seurata, kuinka hän oppii ymmärtämään ja hyväksymään. Tuntuu myös kuin hän näkisi paremmin hyvän ja pahan. Niiden eron. Välillä kuitenkaan niitä rajoja kunnioittamatta.

Vaikka kirjassa oli hyvin paljon kidutusta ja vankina olemista, niin oli hienoa lukea päähenkilöstä, jolla on aivot! Arvostan kirjaa suuresti, jos se kykenee aiheuttamaan minussa voimakkaan tunne reaktion. Tässä kirjassa se oli suoranainen oksetus, koska kidutus välillä oli kuvattu hyvin brutaalista ja kidutus menetelmät olivat suorastaan sairaita. Mutta sitä oli jostain syystä aivan upea lukea!

Olen lukenut ensimmäiset neljä Harry Potteria, ja minusta nämä kirjat poikkeavat paljonkin. Niin kirjoitustyyliltään kuin sisällöltään. Tässä on kyllä salainen noita/velho yhteisö, mutta taikaan ei välttämättä tarvita sauvaa, ja eri noidilla on vaihtelevat kyvyt vaihtelevin voimakkuuksin. Mielenkiintoista oli, se että naisia arvostettiin enemmän tässä yhteisössä, sillä heillä oli usein voimakkaampi kyky.

Kirjassa oli minusta kantaa ottavinta se, että me näemmä asiat niinkuin itse haluamme. Valkoiset noidat näkivät olevansa hyviä, ja parempia kuin mustat noidat. Valkoiset noidat ovat kilttejä. My ass. Valkoiset noidat voivat minusta olla ihan yhtä pahoja ellei pahempia, kuin mustat noidat. Tuntuu myös että valkoiset noidat ovat osittain vain kateellisia mustille noidille.

Kirja antoi minulle paljon pohdittavaa ja mielenkiintoa. Kirjan loputtua lähdin epätoivoisesti krijastosta etsimään seuraavaa osaa ja niin ei ole käynyt pitkäänaikaan. itse pidin kirjan tahdista poikkeavasta jaksoituksesta ja maailman luonnista. Ei saa uskoa kaikkea mitä muut sanovat!!

"Juju on siinä, ettei piittaa." - Nathan

Arvostelu: <3<3<3<

En omista mitään videosta, enkä ole tehnyt siitä mitään. 

Tämä kappale sopii omalla synkkyydellään, mutta omalla toiveellan olla pakenematta tähän kirjaan.