17/20 Arto Kivimäki: Antiikin taruja 1 Aikojen alussa

9. Poimi teoksesta jokin sopiva katkelma, ja tee siitä novelli tai luku romaaniin.
Joten päätinpäs kirjoittaa ihan novellin. :)

Katkelma:
"Afrodite ei millään malttanut olla käyttämättä niitä rakkauden mahtavia voimia, jotka hänellä oli hallussaan, varsnikin kun hänen suojattinsa Eros houkutteli koko ajan kokeilemaan rakkauden voimia."

Näin aiheutui monia lemmenpulmia ihmisten kuin jumalienkin maailmassa. Tietämättömät päähenkilömme eivät ole tietoisia tuon ilkikurisen lemmen jumalattaren suunnitelmista heidän varalleen. Mutta nyt kerrotaan heidän tarinansa ja miten Afrodite päätti sinetöidä heidän elämänsä.

Kello 7:15
Peilistä katsoi ihan tavallinen tyttö, joka yritti harjata hiuksiaan. Suihkun jälkeen kosteat mustat hiukset takertuivat harjaan. Harjatessaan hiuksia harja jäi kiinni pitkiin hiuksiin ja harja jäi siihen roikkumaan. Tyttö mulkaisi hiuksistaan roikkuvaa harjaa harmailla silmillään, kuin yrittäisi tappaa harjan katseellaan. Ajatuksissaan tyttö kirosi pitkiä hiuksiaan ja rupesi selvittämään harjan ympärillä olevia takkuja. Saadessaan harjan lopulta irti oli harjan paikalle jäänyt isompi takku kuin aiemmin. Alhaalta kuului äidin huutoja, jotka ilmeisesti hoputtivat lukiolle lähtöön ja varoittelivat myöhästymisestä. Viimeisen kerran yritti tyttö harjata auki hiustensa takkuja, tuloksetta. No tuuli kuivaa ja ehkä ehtii sitten koulussa harjaamaan hiukset ennen tunnin alkua. Lyhyt musta hame ja paita päälle. Kengät jalkaan, laukku olalle ja ovesta ulos kello oli tuolloin 7:31.

Kello 7:15 toisaalla
Aamu unisuus ei ollut vielä kaikonnut pojan jäsenistä hänen yrittäessään kiskoa itseään ylös. Katsoessaan kaapin pelistä näkyi kasvoista vain yön valvotut tunnit koneen äärellä. Peilistä vilkuttivat tummat silmäpussit ja  vaaleat hiukset sekaisin kuin harakanpesä. Toisaalta ainahan pojan hiukset olivat olleet sekaisin, ja silti ne näyttivät hyvältä. Ei siis ongelmaa hiusten suhteen. Vaatteet kaapista ne samat mitkä aina valkoinen t-paita varustettuna pelin logolla ja mustat farkut jalkaan. Vielä käteen ranneke ja reppu selkään. Skeitti kainaloon
ja menoksi. Kello ovesta mentäessä löi 7:38.

Kello 7:52
Tyttö käveli keskellä asfaltoitua tietä kuulokkeet korvilla hymisten laulun sanoja. Muu maailma oli musiikin myötä kadonnut johonkin kauas pois ja kaiken lisäksi omiin ajatuksiin vajonneena tyttö kiinnitti vähemmän huomiota ympäristöön. Tyttö ei siis kuullut kun takaa kuului huuto: " Väistä, väistä! Pois alta, etkö sä kuule!" Täytenä yllätyksenä siis tuli, kun tyttöön törmäsi suurella vauhdilla jotain, ja hän lähti kaatumaan eteenpäin. Huitoen käsillä ympärilleen tukea etsien tyttö tunsi takanaan paidan. Tarttui siihen ja ja takertui kaikin voimin. Ongelmaksi ilmeni, ettei henkilö, josta tyttö oli saanut kiinni ollutkaan vakaalla pohjalla, ja molemmat kaatuivat päistikkaa maahan. Positiivisena sentään se, että tyttö päätyikin päälle ja toinen alle pehmentämään laskua. Rullalauta rullaili kovaa kyytiä ohi tytön pään, joka oli laskeutunut pojan rinnalle. Tässä rytäkässä kuulokkeet olivat lentäneet korvilta ja sydämmen lyönnit kuuluivat kiivaina ja selkeinä rinnalta. Dum dum Dum dum.

Kello 7:51
Poika rullaili hiljaksiin laudallaan. Polki väliin lisää vauhtia. Tänään hänen olisi pakko rullata mäki alas, ja toivoa vain, ettei kukaan kulkisi hänen tiellään. Lasku alkoi ja vauhti vain kiihtyi. Mutkaan kääntyessään ilmestyi mutkan takaa ihminen., kuin tyhästä siinä oli joku. vauhti oli kova ja jarruttaminen mahdotonta. Kai nyt tässä pitäisi huutaa edes, että toinen voisi väistää ajatteli poika. Poika huusi: "Väistä, väistä! Pois alta, etkö sä kuule!" Mitään reaktiota ei henkilössä tapahtunut. Viimeinen ajatus ennenkuin kaikesta tuli vain käsien ja jalkojen sekamelskaa oli, että tästä ei tule seuraamaan mitään hyvää. Seuraavaksi hän tajusi vain, että oli päätynyt vieraan tytön alle ja lauta rullasi ohi. Poika tosin tuskin sitä huomasi. Näki hän vain mustat hiukset, jotka olivat söpösti takulla ja tytön nostaessaan päänsä ja kohottaessaan säikähtäneen katseen poikaan. Ei poika voinut muuta kuin virnistää puolittaisen hymyn ja sanoa: "Hyvää huomenta kaunokainen!"

Kello 7:56
Nostaessaan katseensa poikaan ja nähdessään pojan suun kohoavan puolittaiseen hymyn oli tytön sydän jättää lyönnin väliin. Poika sanoi: "Hyvää huomenta kaunokainen!" Ja tässä vaiheessa tyttö tunsi punan nousevan kaulavartta pitkin kohti poskia. "Hei voitko sä nousta mun päältä, oot kyl tosi painava noin kevyen näköseksi, mutta oikeesti en saa happea." Tähän hajosi tytön ruusunpunainen kuva ja puhisten nousi pois pojan päältä nappasi kuulokkeensa, laukkunsa ja lähti juoksemaan kohti lukiota. Ärsyynnys punasi posket entisestään ja kääntyessään näki pojan yhä maassa. Tyttö säikähti pojan pyörtyneen, mutta poika nousi ja heilautti tytölle kättään. Olisihan tyttö voinut vastata sivistyneesti, mutta päättyikin näyttämään kieltään ja kääntyi ympäri. Vielä kuului: "Enkö mä saa edes kuulla sun nimeä!"

Kello 8:00
Ei olisi varmaan pitänyt sanoa painavaksi tuli mieleen heti sanojen lähtiessä  pojan huulilta. Paino lähti päältä yhdessä hetkessä, ja mitä seuraavassa poika sivusilmältään näki tytön loittonevan selän ja tytön punapitsiset alushousut hameen alta. Viimeisenä tuli mieleen kysyä huutaen: "Enkö mä saa edes kuulla sun nimeä!" Vastaukseksi tuli tytöltä vain kielen näyttö. Pojan pää toimi kuumeisesti yrittäen miettiä jonkin fiksun heiton. Tosin pää löi tyhjää ja lopulta huusi: "Hyvät näkymät!" Nyt tuli vastaukseksi vain huuto: "Pervo" ja kansainvälinen käsimerkki.

Vaikkei tyttö sitä tiennyt oli hän tehnyt poikaan lähtemättömän vaikutuksen ja vaikkei poika sitä vielä silloin tajunnut itsekkään. Oli tästä kohtaamisesta seuraava tarina. Tarina, jonka itse Afrodite oli Eroksen kanssa suunnitellut ja antanut vauhtia pienelle romanssille. Kukaties tästä tulee vielä pienestä suuri romanssi ken tietää. Siitä itse Afrodite päättää.