13/20 Ali Shaw: Tyttö joka muuttui lasiksi

1. Tee kirjasta arvostelu, jos haluatte arvosteluun suoraan hypätkää kolme kappaletta, sillä tästä kirjasta minulla on paljon kerrottavaa.

Kirja kertoo Idasta, jolla on lasijalat. Tämä lasi joka hänen jaloissaan on on kivuliasta ja se leviää pikku hiljaa kohti hänen nilkkojaan. Ida on tullut etsimään parannuskeinoa St. Haudas Landin saarelta. Ida on aina ollut energinen ja iloinen ja elämänsä aikana kokenut paljon. Nyt kuitenkin häntä peittää huoli ja murhe jaloistaan. Jokainen askel pitää ottaa varoen, ettei askel olisi viimeinen.
Toinen päähenkilöistä Midas on poika, joka on syntynyt ja kasvanut kyseisellä saarella. Häntä vainoaa menneisyyden tapahtumat, jotka hän on yrittänyt sulkea pois mielestään. Midas on hyvin ujo ja huono ihmisten kanssa ja siksi piiloutuu kameran taakse ja valokuvaa yrittäen napata valonsäteet
Kirjan tapahtumat alkavat siitä, kun Midas on valokuvaamassa metsässä seuraten valoja. Hän melkein kävelee ohi Idan, joka istuu kivellä oudot kengät jalassa. Tyttö kiinnittää Midaksen huomion itseensä ja näin alkaa lyhyt keskustelu, joka vaivaannuttaa Midaksen. Kuitenkin Ida tekee Midakseen lähtemättömän vaikutuksen ja he tapaavat myöhemminkin.

Kirja kertoo Idan ja Midaksen molempien menneisyydestä ja Midaksen muistoissa elävästä isästä ja hänen perheestään. Midaksella ei ole ollut onnellinen lapsuus. Oli onnellisiakin hetkiä, mutta vanhempien välit olivat viileät, nämä kylmien välien syy selviää kirjassa ja se on surullinen. Hyvin surullinen ja koko kirjan ajan syytin Midaksen isää. Isä oli minusta kauhea, julma ja kylmä, mutta kun selvisi syy tähän en voinut muuta kuin purskahtaa itkuun kun lopulta ymmärsin syyn. Ymmärsin hänen toimiensa syyn ja miksei hän reagoinut. Se oli kamala hetki kun tajusi syyttäneen ihmistä, joka ei voinut asialle mitään. Lopulta mitä hän teki oli hyväksyttävää, mutta oli myös asioita, joita minusta ei olisi tarvinnut tehdä.

Toisaalta kirja ei kerro niin paljon Idasta, kuin Midaksesta, mutta niin oli parempi. Se kuitenkin kertoo siitä, kuinka he rakastuvat jopa huomaamattaan, ja kuinka Midas pääsee eroon estoistaan ja uskaltaa olla rohkea, olla olemassa Idan vuoksi.

Kirja on kerronnallisesti upea. Adjektiivien käyttö on rikasta ja kuvailevaa. Kirja herää eloon lukiessa ja ihan oikeasti kuvittelin, että tuolla jossain on St Haudas Landin saari edes kyseenalaistamasta sen olemassa oloa. Saartahan ei oikeasti ole ja järkytyin, kuinka saari jonka olemassa oloon niin syvästi uskoin onkin olematon. Saari oli aluksi synkeä ja synkkä, mutta se kaunistui ja siihen syntyi mystinen tunnelma. Rakastuin saareen ja sen ympäristöön.

"Lasisäikeet, jotka olivat olleet Idan hiuksia, olivat takertuneet hänen sormiinsa ja viilsivät nyt haavojen verkkoa hänen ihoonsa."

Lopetus kirjalla on surullinen. Itkin kaksi tuntia taukoamatta kun luin kirjaa, tosin välillä jouduin lopettamaan lukemisen, kun en kyynelehtiviltä silmiltäni enää nähnyt lukea. Ensimmäsen kerran itkin, kun ymmärsin, kuinka lopullinen tuo Idassa kasvava lasi oli tämän jälkeen joka hetki kun luin kirjaa oli vain muistutus siitä, mitä Idalle tapahtuisi ja vain itkin. Itkin kirjan epäoikeuden mukaisuutta ja musertavuutta. Itkin sitä kuinka kaksi ihmistä olivat löytäneet toisensa, mutta saivatkin vain hetken toistensa elämästä, kuitenkin se tuntui minusta jotenkin lohdulliselta. Ainut asia, mikä minua lohdutti oli se, että he saivat ainakin viettää Idan viimeiset hetken yhdessä. Vaikka siihen liittyi valhe, että näin voisi jatkua niin se silti oli kaunista.

Kuitenkin aivan kirjan lopussa kun saa käsityksen, että Midas on mennyt eteen päin kirjan viimeiset sanat saavat kyyneleet nousemaan pintaan ja sen, mitä Midas tulevaisuudessa aikoo tehdä, jo vain ajatus siitä sattuu, ja kertoo, ettei Midas ole välttämättä vieläkään päästänyt irti.

Kirja oli kaunis. Muilla sanoilla tätä kirjaa ei voi kuvata. Ei tästä voi sanoa ihanan kaunis, hirveän kaunis tai älyttömän kaunis, vaan tämä kirja on vain kaunis koko sanan kaunis merkityksessä. Sen tarina oli kaunis, ympäristö oli kaunis ja mikä tärkeintä tarina oli kauniisti kirjoitettu. Kirjassa oli jotain tiettyä filosofisuutta ja kirja pohti paljon. Asiat, joita kirja pohti olivat tärkeitä ja minusta merkityksellisiä.

Tyttö joka muuttui lasiksi on sydäntä raapaiseva kertomus rakkaudesta, menetyksestä ja epätoivosta. Kirja myös kertoi kauniisti menneisyydestä ja sen vaikutuksesta nykyisyyteen ja kuinka kaikki voi muuttua. Se myös kertoi ihmisen kasvamisesta.

"En minä parane", Ida kuiskasi. "unohdetaan koko juttu tästä hetkestä alkaen."

                                                                                                                                - Ida

Rakastuin kirjaan täydestä sydämmestäni ja voin suositella kirjaa aivan jokaiselle. Minusta jokaisen täytyisi kerran elämässään lukea tarina, joka liikuttaa sydäntä ja melkein kirjaimellisesti repii sydämmen vereslihalle.
Arvostelu: <3<3<3<3<3 (täydet)