sunnuntai 14. elokuuta 2016

Rick Riordan: The Trials Of Apollo; The Hidden Oracle

Niin jäljessä ovat nämä blogipäivitykset mutta ei voe mittään! Pitää vain yrittää parhaansa ja olla ottamatta ressiä. En ole lukenut Heroes of Olympus sarjaa, joten en suosittele lukemaan tätä kirjaa, koska tämä kirja kertoo tiivistäen kaikki nuo vanhat tapahtumat... Tekstini ei sisällä spoilereita ellei toisin lue. Ensi viikolla orientaatiota d(´∀`)b

Kun Zeus tiputtaa Apollon kuolevaistenmaailmaan kuolevaisena niin jo riemuratkeaa Apollonin vihollisilla. Apollonin täytyy  selvitä hänelle asetetuista koetuksista, jotta hän saisi takaisin kaipaamansa voimat ja kuolemattomuutensa. Ongelmana tosin on, että Apollo ei tiedä, mitä kyseiset koetukset tällä kertaa mahtavat olla.

Kokonaisuutena hyvä, ja katsotaan mitä tästä tulee, mutta Apollo on hieman ärsyttävä päähenkilö hänen asenteensa vuoksi, mutta sinänsä hyvä kuvaus jumalasta ja millaista olisi muuttua miltei kaikkivoivasta tavalliseksi ihmiseksi. Siitä quotekin kertoo. Hieman liian ennalta arvattavaa Riordanilta Jälleen.

Riordan on aina vahva valinta. Osittain se johtunee siitä, että hänen teoksissaan on mytologiaa, jota minä elän ja hengitän. Myytit ja legendat jaksavat aina kiinnostaa minua, ja siksi onkin helppo upota Riordanin teoksiin, jotka ottavat suurimman osan tarinan pohjaa niistä.

On ollut mielenkiintoista seurata sitä, kuinka kokoajan tulee uusia myyttejä ja ne elävät rinnakkain. Toisaalta olisin ehkä halunnut pitää ne erillään sen vuoksi, että myyttien sotkeminen vie sen viimeisenkin häilyvän rajan pois mytologioiden välillä, mikä niillä on ollut. Liikaa ristitilanteita ja ne on selitetty liian helposti.

( •̀ω•́ )σ SPOILER.... Warned you!
Elikkä siis tämä on jatkoa Heroes of Olympus sarjaan, joten tämä osa tekstistäni ehkä voi spoileroida, joten ällös lue. Pitää sanoa, että pidän todella paljon Apollonin pojan Willin ja Haadeksen pojan Nicon suhteesta. Sopivasti naljaileva ja kuitenkin tasapainoinen toisiaan tukeva suhde. JA iiip kuinka söpöjä oli Tykhen ja Nemesiksen lapsien orastava ihastus. Pidin vastakkainasettelusta Onnetar ja Kostaja. SPOILER loppuu ♥(ˆ⌣ˆԅ)

Riordan on selkeästi kehittynyt romantiikan kuvaamisessa. Oli niin tuskaista lukea Percy Jacksoneita, joissa romantiikassa meni viisi kirjaa ja saatiin mitä kaksi pusua? Come on... Mutta on aivan ihastuttavaa että Riordan kehittyy romantiikan ja ihmissuhteiden kuvaamisessa. Hän on aina ollut hyvä kuvaamaan taisteluja ja luomaan myyteistä omiaan, mutta hänen vahvinta alaansa ei ole ollut tuntevat ihmiset. Ei tämäkään ihan kympin suoritus ollut mutta todella paljon parempaa kuin aiemmin.

"Where are my eight-pack abs? I always have eight-pack abs. I never have love handels. 
Never in four thousand years!" -Apollo


Arvostelu: <3<3<3<

ps. En pitänyt jokaisen kappaleen alun Haikuista...

5 kommenttia:

  1. Heippa, heitin sua haasteella http://jatkalukemista.blogspot.fi/2016/08/unpopular-bookish-opinions.html#comment-form

    saa vastailla jos siltä tuntuu :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa kiitos <3 Ei ole aiemmin laitettu joten taidan vastaillakkin. :)

      Poista
  2. Jes, sait luettua. Sulla on näköjään eri kansiversio tästä kirjasta kuin mulla... Riordan + romantiikka ei ole vahvin combo, mutta toisaalta ei se ole kuin pieni sivumauste kirjoissa. Suositteleen lukemaan Olympokden sankareita, siellä on muutama suloinen Percy/Annabeth kohtaus 😊

    Mulla oli tajuttoman hauskaa tämän kirjan kanssa. Ja oli jännää miten tapahtuman sijoittuivat lähinnä Puoliveristen leiriin/lähimetsään. Yleensä Riordan pistää sankarinsa reissaamaan sinne sun tänne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Oli vaihteeksi mukavan uskottavat välimatkat :D
      Ja pitäisi saada ne englanniksi jostain käsiin niin lukisin ^^
      Tsemppiä koulun alkuun!

      Poista