Andrzej Sapkowski: Kohtalon miekka

Kohtalon miekka vie jälleen Witcher Geraldin maailmaan. Kohtalon miekka koostuu yhä lyhyistä novelleista, jotka avaavat Witcherin maailmaa. Käyn läpi mieluisimmat novellit kirjasta. Pidin kyllä kaikista osista ja ei ollut yhtäkään, joka ei jollain tasolla olisi miellyttänyt, mutta jotkin olivat minusta vain ylitse muiden.

Mahdollisuuksien raja - Kertoo lohikäärme jahdista, ja kuinka Gerald liittyy siihen kuullessaan Yenneferinkin olevan mukana. Lohikäärme on kuvattu aivan ihastuttavasti! Se on viisas ja kuvauksen mukaan istuu kuin kissa! Kaikki kietoutuu novellin loppuun ihanasti ja omalla tavallaan lohikäärmeen lopulliset sanat ovat surulliset.

Jäänsiru - Gerald ja Yennefer ovat asettuneet kaupunkiin, joka ei vaeltelevaa Geraldia miellytä. Kaiken lisäksi kaupungissa on kilpakosija, joka johtaa välienselvittelyyn. Tässä tulee enemmän magiasta, sen rajoista ja rajattomuuksista. Myös Yenneferin luonteesta ja olemuksesta tulee enemmän, joka tekee tästä lähestyttävämmän. Toisaalta taas juuri tämän novellin takia vihaan Yenneferiä ja tämän päättämättömyyttään ja How do I say... the thing that she doesn't regret or feel shame. Oli ihanaa kuinka juuri tämä kappale sai myös minut tuntemaan sen petoksen ja kuitenkin päättäväisyyden pitää kiinni haluistaan!

Kirjassa esitellään Ciri nuori tytön kolttiainen, joka on yhteyksissä Geraldiin mitä erikoisimmalla tavalla. Vaikka Ciri on rääväsuu ja naiivi, niin hän silti onnistuu olemaan hahmo, johon kiintyy. Liikutuin kyyneliin asti viimeisen novellin lopussa.

Mainittakoon vielä, että oli hauskaa miten Pieni uhraus käsitteli pienen merenneidon tarinan, ja sen kuinka siitä on tullut kyseinen satu, kuinka Bardit värittävät totuutta. Totuutta väritetään, koska ihmiset eivät halua kuulla totuutta vaan kokea tunteita. Tuntea tuskaa, iloa ja surua. Niin on nykypäivänäkin esimerkkinä elokuvissa. Vaikea kertoa totuutta, koska yleensä arki on tylsä. Pitää kertoa asiat väritettyinä, jotta ne jaksavat kiinnostaa.

Tässä osassa kävi yhä selkeämmin esille, että liikutaan keskiaikaisessa Euroopan tyylisessä miljöössä, jossa pikkuhiljaa ihmiset ovat saaneet pysyvän jalansijan niin kaupungeissa kuin metsissä. Aletaan siirtyä taruolentojen ajasta ihmisten aikaan ja kaikki mikä ei pysty sulautumaan ihmisten joukkoon, on tuhoon tuomittu. Omalla tavallaan kertoo evoluutiosta eli vain vahvin ja sopeutumiskykyisin selviää. Kirjassa tulee myös enemmän esiin Geraldista ja hänen motiiveistaan ja omista säännöistään, joita hän itselleen asettaa.

"The Sword of destiny has two edges. You are one of them" -Sapkowski

Arvostelu: <3<3<3<3