Marissa Meyer: Cress

Cress on oman yksinäisen satelliittinsa vankina. Ainoana seuranaan pikku Cress, jonka hän nuorenpana on ohjelmoinut pitämään itselleen seuraa ja tietysti silloin tällöin, kun Sybil on tullut käymään ja määräämään hänelle tehtäviä. Seuratessaan Cinderin ja Thronen pakomatkaa hän saa heihin yhteyden. Ensimmäistä kertaa hänellä on toivoa pelastuksesta, mutta meneekö kaikki niin kuin pitää?

Toisaalla taas Cinder, Throne, Scarlet, Wolf ja Iko yrittävät miettiä keinoja estää kuninkaalliset häät. Ei sen vaikeanpaa!

 Kolmas osa The Lunar Chroniclesiin ei petä odotuksia, eikä jää muista jälkeen on jopa parempi kuin aiemmat! Kirjalla ei myöskään ole ongelmaa sen suhteen, että usein saagoissa väli osat ovat niin sanotusti tylsiä, tai eivät tuo mitään uutta sarjaan, mutta syy miksi pidän Lunar Chroniclesista niin paljon on se, että jokainen kirja on vähän niinkuin oma osansa, ja vaihtuvat päähenkilöt tuovat oman mausteensa joka kirjaan. On kuitenkin mukavaa, että vanhat hahmot jäävät ja saavat lisää ulottuvuutta. Tosin välillä tuntuu etteivät vanhat hahmoihin tule enää niin paljon uutta. Pidin myös siitä että mentiin suoraan tarinaan, eikä jääty selittelemään edellisien osien tapahtumia!

Pidin Cress:n hahmosta. Hän on hieman naiivi, mutta kuka nyt ei olisi asuttuaan yksin satelliitissa, ja luotuaan itselleen oman mielikuvitusmaailman. Oli ihanaa olla hänen näkökulmassaan, sillä se oli täynnä iloa ja surua ja tunteita, joita ei yritetty tukahduttaa. Pidin myös hänen yksipuolisesta Captain Thronen ihannoinnistaan. Se oli hyvin suloista ja mieltä lämmittävää.

Meyer taas kerran todistaa, että on olemassa hyviä fairytale retellingejä! Seurataan aivan alkuperäistä tarinaa, mutta silti sovitetaan se maailmaan, jossa alkuperäinen tarina kadottaa itsensä, ja ei ajatustasolla tule mieleenkään, mutta joka silti onnistuu noudattamaan sadun pääosia! Meyer tekee rohkeita valintoja suhteessa satuun ja asioihin, joita siitä ottaa kuten "prinssin" sokeutuminen.

Tässä osassa tutustutaan loppupuolella Prinsessa Winteriin. Hän on minusta jo nyt aivan ihastuttava hahmo. Voi kuulostaa oudolta, mutta hänessä on paljon hyvää. Vain muutamalla lauseella hän saa kylmät väreet kiirimään selkäpiissä. Hän on ehkä mielenkiintoisinpia hahmoja tähän astisesta kaartista. Cressin lisäksi. ironista on että luettuani Cressin ja aloitettuani Winterin olen löytänyt lempihahmoni näistä kahdesta, jotka tulevat sarjaan viimeisinä! (En pidä Jaycinistä).

Kolmas osa ei jää tylsäksi ja mielenkiintoisia paljastuksia tulee, jotka ovat omalla tapaansa tarpeettomia, mutta reaktiot niihin ovat aitoja ja faktahan on se, että emme voi rakastaa kun sitä meiltä pyydetään se tapahtuu omalla painollaan ja aina ei ole aikaa! Kunpa olisi enemmän aikaa onkin todennäkösesti jollain tasolla toiveemme. Lopetus on ihanan tajunnanräjäyttävä ja vauhdikas!

Mainitsen vielä, että aloitin tätä jo ennenkuin Winter oli ilmestynyt, mutta se keskeytyi kunnes sain Winterin käsiini. Luin Cressin alusta loppuun hujauksessa ja nyt odottelee 800 sivuinen Winter. Jotenkin en kykene lukemaan kirjoja, joista tiedän, että tulee jatko-osa, joka ei vielä ole saatavilla. Varsinkin silloin jos tiedän, että kirjailija pitää clifhangereistä!

"How are your eyes?" She asked

"Well, I've been told they're dreamy, but I'll let you decide for yourself." - Cress and Throne

Arvostelu:<3<3<3<3