Kiera Cass: The One

The Selection- sarjan kolmas ja Americasta kertovan juonen viimeinen osa. The Selectionhan jatkuu neljännessä ja tulevassa viidennessä  osassa, mutta kertoen American tyttärestä. En voi paljastaa enempää, sillä muuten teillä ei olisi mitään jännitystä lukea kirjaa.

Valinnassa jossa prinssi valitsee itselleen 35 tytöstä prinsessan, tulevan kunigattarensa on kisassa jäljellä enää neljä tyttöä, eliitti. America on päättänyt tosissaan taistella prinssi Maxonista, ja katsoa eteen päin. Jättää menneet menneeksi ja hyväksyä se, että tulevaisuus, jota hän Aspenin kanssa oli unelmoinut ei välttämättä ole se mitä hän haluaa, tai mikä on häntä varten. Nyt Amercan täytyy voittaa ihmiset puolelleen ja tietysti prinssi Maxonin tunteet. Mutta kuinka käykään, kun ei ole rehellinen tunteistaan ja kapinalliset käyvät yhä levottomammiksi?

Lumoava päätösosa, joka on tälle sadulle oiva lopetus. Kyllä tämä on satu. Omalla tapaansa kun hahmoja tulee joka tuutisa on vaikea pysyä kärryillä, että kuka on tullut missäkin kirjassa ja mikä olikaan heidän suhteensa.

Loppuratkaisussa oli kuitenkin pieniä ongelmia minun kannaltani, sillä tuntui kuin kirjailijan olisi ollut väkisin pakko laittaa tiukka loppuhuipennus ja sitten helpottaa omaa kirjoittamistaan vain hankkiutumalla eroon muutamasta hahmosta. Tuntui vain niin typerältä että kaikki meni helposti vaikka kaikki näytti mahdottomalta.

Pidin Merin yrityksistä hurmata prinssi, ja kuinka tämä ei tajunnut, että prinssi jo välittää tästä suuresti ja sen vuoksi nauraa. Merin hahmo oli hauska, mutta en pitänyt hänen uppiniskaisuudestaan ja koko kirja sarjan ajan hänen päättämättömyytensä on ottanut kunnolla pattiin.

Maxon oli minusta edelleen ihana, mutta tuntui niin pahalta, sillä hän edelleen piti toista tyttöä Krisiä kuin varalla vähän kuin Mer Aspenia. Silti se tuntui tarpeettoman julmalta ja vaikka prinssi on herrasmies tuntui, kuin hän ei kuitenkaan olisi vielä valmis kuninkaaksi.

Oli mukava lukea päätös osa, mutta se ei loppujen lopuksi ollut mitenkään ihmeellinen ja siinä ei ollut oikein mitään jännitettävää. Hetkittäin oli tippalinssissä, mutta ei niin tunteita herättävä, että kyyneleet olisivat valuneet. Edelleen Cass osaa sanoillaan kertoa tarinaa, joka on kuin höyhenen kevyttä ja miellyttävästi soljuvaa. Kannattaa lukea ihan vain heleän kirjoitus tyylin vuoksi!

"America, my love, you are sunlight falling through trees. You are laughter that breaks through sadness. You are the breeze on a too-warm day. You are clarity in the midst of confusion.

You are not the world, but you are everything that makes the world good. Without you, my life would still exist, but that's all it would manage to do." 

-letter to America from Maxon

Arvostelu:<3<3<3