Ember kuoli autokolarissa, mutta hänen siskonsa toi hänet takaisin elävien kirjoihin. Palatessaan hän toi jotain uutakin. Kyvyn tappaa minkä tai mitä tahansa elollista kasveista ihmisiin. Ember ei ole ainoa, joka tietää hänen ja siskonsa kyvyistä. ja ehkei autokolari ollutkaan vahinko? Ja miten luottaa ihmisiin, jotka ottavat hänet ja hänen siskonsa siipiensä suojaan tai oikeastaan vangeiksi.
Emberin hahmoa oli käsitelty loistavasti, sillä kyky tappaa kosketuksesta on aika vastuullinen kyky. Pitää varoa ja toisaalta kyky on voimakkaimpia. Myös Emberin vahingossa tappaessa oli hänellä kuitenkin jonkin asteen hyvä tunne. Eli ei täysin hyvä ei täysin paha. Olinkin jo kyllästynyt YA kirjojen melkein täydellisiin hahmoihin, mutta Emberissä oli omalla tapaansa jotain pahasti vinksahtanutta. Ärsyttävän vainoharhainen Ember on. Jokainen on vihollinenja kehenkään ei voi luottaa.
En pitänyt kliseestä, joka laittoi punaisen kankaan silmieni eteen. Tottakai pitää olla komea Hayden, joka haluaa uhrata kaiken Emberin puolesta, ja kykenee kestämään Emberin kosketusta tietyn aikaa kuolematta... Ei kliseisempää voikkaan olla. En myöskään pitänyt siitä, kuinka leikiteltiin koko ajan kylmää ja kuumaa, joka tuntui turhalta säädöltä.
Jotenkin kirja tuntui kuvaukseltaan hyvin värikkäältä, kuin ympäröivä maailma olisi väritetty kirkkain sävyin.
"I glanced at my reflection and forced a smile. It was broken." - Ember
Arvio on todella alhainen koska en voinut olla vertaamatta teosta Armentroutin muuhun tuotantoon, joka tähän teokseen verrattuna on ylivertaista. Kuitenkin teos veti mukaansa. Yrittää olla nuorten trilleri?
Arvostelu: <3<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti