Unnasta en oikein tässä kirjassa välittänyt, vaan keskityin Jooneen. Unna sahasi miesten välillä, ja minusta se vain tuntui väärältä. Joone taas ihastui täysin ja oli lumoavaa lukea sinänsä sisäisestä taistelusta, mitä Joone kävi ihastuessaan metsästäjään, ja miten pitäisi toimia ja kuinka kaikki oli niin luonnon vastaista.
Tunnelma on muuttunut vakavammaksi sitten Käärmeenlumoojan ja Piraijakuiskaajan jälkeen. Tosin hyvä asiahan se on, koska kyse on vakavammista asioista. Toisekseen kirjan tunnelmaan ei olisi sopinut niin kirkas huumori, kuten aiemmissa teoksissa. Kyllähän tässäkin huumoria on mutta osa menee jo mustan huumorin puolelle. Kirjan miljöönä toimiva Venorin kaupunki on synkkä ja epätoivoa pursuava kaupunki, joka vahvistaa kirjan synkempää teemaa. Kirjassa oli myös niin sanottua insideläppää, joille voi nauraa vasta jos on lukenut aiemmat teokset.
Jälleen ihanan persoonalliset hahmot, joista oli ihana lukea. Harmittelin, koksa ei tullut oikeastaan uusia eläimiä ja niihin yhdistettyjä luonteita, koska on ollut hauska lukea, mitä Salama seuraavasksi keksii.
"First you wanna kill me, then you wanna kiss me."
Lopussa kaikki kietoutuu kauniisti yhteen, ja oli upea seurata tätä sarjaa ja lukea sen päätös, joka oli päätä huimaava, ja minusta jotenkin hyvä lopetus kaikelle.
Arvostelu: <3<3<3<3
ps. Luin e-kirjana ja hyvin sujuu lukeminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti