Teos kertoo Antista ja tämän eri elämän vaiheista, joissa käy ilmi hänen erilaiset valintansa. Kuinka niihin valintoihin sotkeutuu tunteet, jotka lukitsevat välillä henkilöhahmomme paikoileen. Riippuen siitä millainen ihminen hänestä on kasvanut, valintojensa vuoksi hän on välillä puoleensa vetävä ja välillä ihminen, jota ei haluaisi tuntea.Sain kirjan lahjaksi ystävältäni, ja en ole aiemmin Valtoselta lukenut yhtäkään teosta, mutta koukutuin heti. Hän kirjoittaa yksityiskohtaista teksitä joka vie mukanaan. Hän ei jätä liikaa isoja kysymyksiä auki ja nekin kohdat, jotka täytetään mielikuvituksella piirtyvät kirkkaasti mieleen. Toisaalta taas Valtosen teksti on kui vesivärimaalaus se liukuu asiasta toiseen ja antaa sijaa omille päätelmille, eikä sano asiaa ääneen. Kuten Antin ollessa lomamatkalla vaimonsa kanssa. Ehkä ero sittenkin oli parempi. Ehkä siitä vasta alkaa elämä.
Ainoa ongelma minulla oli kirjan kanssa se, että tuntui kuin aina elämässä olisi jotain väärin tai vinossa, kuin koskaan se ei olisi tarpeeksi hyvää tai että Antti pystyisi löytämään onnensa tai olmaan edes hetken onnellinen. Ehkä siitä onkin kyse. Kirjailijan tapa sanoa, että ihminen ei ole eikä tule olemaan onnellinen. Jos se ei itsestä ole kiinni niin se on muista. Tulevaisuutemme ei ainoastaan ole kiinni yksin meistä ja vaikka kuinka tavoittelisimme tuota onnen hippua se karkaa käsistämme joka kerta.
Toinen on, että toista mahdollisuutta ei ole. Antti on kirjassa tehnyt eri elämän vaiheissaan eri valintoja ja muuttanut kohtaloaan, mutta meille se ei ole mahdollista. Täytyy pitää kiinni niistä päätöksistä mitä on tehnyt ja luottaa siihen, että se on oikea päätös.
Teksti oli miellyttävää ja kirja meni hujauksessa. Jäin kaipaamaan lisää samanlaista tekstiä, joten eiköhän kirjasto jonoihin hänen kirjojaan lainaamaan.
Arvostelu:<3<3<3<
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti