tiistai 14. huhtikuuta 2015

Anja Snellman: Lemmikkikaupan tytöt

Lemmikkikaupan tytöt oli kirja, jonka olisi halunnut sulkea ja jättää lukematta. Tai oikeastaan aihe on sellainen, jolta haluaisi sulkea silmänsä eikä haluaisi uskoa, että tällaista tapahtuu. Kyseessä on vaikuttava teos, joka ei kuitenkaan saanut minua kunnolla otteeseensa.

Jasmin on ihan tavallinen cheerleadingia harrastava tyttö uusi kouluvuosi edessään. Mitäköhän tänä vuonna tapahtuu? No mitä Jasmin ei tiedä on, että hän saa uuden ystävän ja he päätyvät yhteistuumin töihin lemmikkikauppaan. Muutaman viikon kuluttua he pääsevät lemmikkikaupan oikeaan bisnekseen, joka heille alkaa suihinotolla. Tästä siirrytään sylitanssiin ja seksiin.

Bisnes toimii Lidon auktoriteetillä, joka pitää myös kaikki hiljaisina, mukaan lukien silloin, kun klubilla syttyy tulipalo ja kaksi tyttöä katoaa. Toinen löytyy kuolleena ja toinen tyttö Jasmin vain katoaa. Mitä muut eivät tiedä on, että hänet kidnapattiin pieni valkoinen chinchilla kani kainalossa.

Kirja kertoo Jasminin tarinan, mutta myös yhden työntekijän sekä äidin maanantai päivän kun hän sai tietää tyttärensä kadonneen. Omalla tapaansa kirja on sairas kertomus ja on kammottavaa, kuinka Jasminilla syntyy ajan myöntä kiintymys kidnappaajaansa eli kyseessä on Tukholma syndrooma.

Kirja oli vaikuttava, mutta sen raakuuden ja raadollisuuden vuoksi en pitänyt kirjasta. En tiedä miksi minulle tuli kirjaa lukiessa sellainen olo kuin, että kaikki seksi olisi sairasta ja ällöttävää. Kyllä lapsiporno on, mutta tuntui kuin kahden aikuisen ihmisenkin välinen seksi olisi vierasta ja inhottavaa. Tämä tuli ehkä minulle kirjan äidistä ja hänen yhden illan jutustaan. 

Yllätyin, kuinka tarkka kirjailija oli. Hän tiesi tamagotcheista ja cheerleadingista yksityiskohtia, joita itse osasin arvostaa ja ymmärtään, koska minulla on tamagotchi ollut ja cheerleadingiakin tullut harrastetuksi. Näm pienet yksityiskohdat juurruttivat hyvin tekstiin ja tämä fiktiivinen tarina mukautui ja muuttui osaksi faktaa, mikä sinänsä oli pelottavaa. En pitänyt äidin maanantai päivästä, kun hän selittää gynegologisia termejä ja valittaa työstään.

Kirja oli hyvä, mutta aiheensa vuoksi etova. Kirjailija on rohkeasti ottanut esiin asian, jolta usein suljetaan silmät ja ajatellaan, ettei sitä ole.

Arvostelu: <3<3<3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti