torstai 29. tammikuuta 2015

Julie Kagawa: The Iron King

Keijujen maailma on olemassa. Kesä ja talvi hovit loisteliaine puolineen. Kesän hovi, tuo värien maailma, jossa värit ja kauneus hohtavat niin kirkkaasti, että kaikki tuntuu epätodelliselta. Talven hovin kylmän jään sininen kauneus lumoaa, mutta älä unohda. Olet vain ihminen, olet vain saalis, todennäköisesti et selviä päivääkään. Älä siis lähde tanssiin keijukaisen vaan sulje silmäsi ja katso muualle. Älä anna niiden lumota.

Meghan Chase täyttää kuusitoista vuotta. Tuolloinhan pitäisi tapahtua jotain ihmeellistä. Hän on koulussa syrjitty ja hänen kaverinsa Robin on veikeä keppostelija. Saapuessaan kotiin hän kuitenkin saa kaamen yllätyksen. Hänen pikkuveljensä Ethan ei ole enää Ethan, vaan jokin kaamea sininen olento musteen mustin silmin. Meghan saa tietää, että hänen veljensä on kidnapattu keijujen toimesta ja Ethanin tilalle on laitettu vaihdokki. Meghan lähtee Robinin kanssa keijumaahan etsimään veljeään, mutta keijut eivät ole kilttejä. Ne haluavat syödä.

Meghan oli ihana päähenkilö. Kirjailija oli laittanut hänelle hyvät reaktiot, ja Meghanilla oli selkeä elämänasenne, jota hän kunnioitti. Hänellä on myös periaatteita, joista hän ei tingi, ja minusta se tekee hahmosta todella vahvan. Ongelmanakin välillä oli se, että hän pitää liiankin tiukasti kiinni. Meghanin kehitys oli ihailtavaa, kuinka hän kasvaa tunnustamaan oman voimansa ja hyväksyy itsensä ja maailman. Ainut asia mistä en pitänyt Meghanista oli, kuin häntä olisi koko ajan pitänyt olla pelastamassa, tai joku tuli aina hätiin ja hän oli kuin mikäkin neito pulassa.

Robinista pidin mutta hän on ehkä liiankin kepposteleva eikä tiedä, missä raja menee hyvän ja huonon maun rajoissa. Minusta on suloista, kuinka hän on valmis uhraamaan itsensä Meghanin vuoksi ja kuinka hän turhautuu, kun hän ei ole tarpeeksi Meghanille, vaan Meghan ennemmin luottaa viholliseen.

"Me! You don't need his help! Don't you trust me to keep you safe? 
I would've given everything for you. Why didn't you thing I'd be enough?" -Puck

Ash on aivan ihana! Kirjaa lukiessa tuntui hullulta, että Meghan ihastui häneen, mutta huomasi sitä itsellänikin sydämmen sykkeen kohoamista. Siinä vaiheessa aloin kyllä huolestua, kun Ash sanoi tappavansa Meghanin ja sydämmeni tykytti rakkaudesta! Mielenterveyteni totaalisesti siis tuhottiin. Ash on rauhallinen esittää välinpitämätöntä ja kantaa kaunaa Robinille. Tähän on syy ja se on minusta lohdutonta.

"I'll kill you," - Ash to Meghan

Grimalkinia ei voi selittää muullakuin, että hän on kissa.

Suosittelen kirjaa, sillä maailma on upeasti luotu. Kaikki erilaiset keijukaiset heräävät kirjassa eloon. On kaunista, kuin kauhistuttavaakin. Pidin todella paljon Iron kingistä. Hän on voimakas ja tiesää mitä haluaa. Hän on julma ja brutaali, mutta nivoo koko kirjan yhteen ja palaset menevät paikalleen. Kirja kannattaa myös lukea juonen takia. Kolmio draama on sitä samaa vahnaa ei mitään erityistä muihin verrattuna. Toinen on selkeästi se, kummankanssa neljännen osan lopussa päädytään yhteen. Sääli sinänsä, että sillä ei saada lisä jännitystä kirjan jatko-osiin. Seuraava osa odotteleekin jo hyllyssä.

 "All you're telling me is I won't betray my friends or family. 
If that's a weakness, it's one I want." -Meghan

Arvostelu: <3<3<3<

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti