Shambling guide:ssa Zoe on lähtenyt työnhakuun New York cityyn. Omalla tapaansa myös pakoon entistä elämäänsä. Hän törmää työilmoitukseen, jossa kuvattu työ on kuin luotu hänelle, kuitenkaan häntä ei haluta ottaa töihin. Syytä tähän outoon vastahakoisuuteen ei suostuta antamaan, mutta lopultahan sekin syy paljastuu. Hän ei ole coteria, eli hän ei ole ihmisusi, vampyyri, vesihaltija, succubus ja incubus eli ei mikään yliluonnolinen olento. Hän ei ole yksi heistä, ja hänestä oletetaan, ettei hän pystyisi sulattamaancoterian olemassaoloa, eikä tekemään New Yorkista matkaopasta juuri coterialle. Toisin kuitenkin käy ja hän pääsee kuin pääseekin töihin kustantamoon.Monta kertaa mietin, että onko Zoella kaikki muumit laaksossa, mennessään vapaa ehtoisesti ihmissyöjien luolaan, mutta mikäs siinä. Ongelmilta ei vältytä, kun ihminen kohtaa hirviön ja hirviö ihmisen. Asiaan ei auta että, joku hullu haluaa Zoen mahdollisesti hengiltä.
Oi että Zoen hahmo oli ihana. Zoe oli hyvin täynnä elinvoimaa. Hän oli tavallinen nainen tavallisine ongelmineen, ja paha tapa nauttia liikaa viiniä viikolla. Hän oli ihmismäinen ja samaistuttava. Kirjailija oli saanut hänet reagoimaan oikein tilanteissa, ja niin että koki asian voivan tapahtua niin, kuin ne tapahtuivat. Zoe oli välillä vähän hölmö, mutta kuka nyt ei välillä tekisi virheitä? Se on vain inhimillistä. Ihmiset ovat kyllä surkeita verrattuna coteriaan...
Jos en muuta valaistumista tästä kirjasta saanut niin, että olen kuin luotu succubukseksi. Kuka nyt ei haluaisi elää seksuaalisuudesta ja seksistä? Haha :) Mutta oikeasti kirjassa nämä vähän ei niin tunnetut coteria lajit olivat mielenkiintoisempia, kuin perinteiset vampyri ja zombit, sillä he tuntuivat jo liian tutuilta. Hianoa kuitenkin oli etteivät zombit nyt ihan aivottomia ole elleivät ole nälkäisiä.
Pidin kaikista eri coteria hahmoista, ja heistä oli ihana oppia tietämään lisää. Kuka oikeasti keksii, että ilma keijukaiset voivat addiktoitua hajuvesiin, ja jäädä niihin koukkuun kuin huumeeseen? Muutenkin eri mytologioita ja myyttisiä olentoja oli hienosti osattu käyttää ja taustat oltiin selvitetty tarkasti. Ainut joka ehkä jäi hampaankoloon oli Apep jumala, joka on seiis egyptin mytologiassa käärmehahmoinen kaaoksen ruumiillistuma ja jumala. Uskottiin, että maailmanloppu tulee kun Apep syö auringon. Kirjassa se oli vain pahainen käärme, joka halusi kaaoksen luo. Ei sen aiheuttaja.
Pidin paljon siitä, että kirjassa oli otteita valmiista shambling quidesta, mutta se antoi jopa tarinan juonesta liikaa informaatiota etu käteen ja sai tietää asioita, jotka olisi voinut saada selville vasta jälkeen päin. Myöskään otteita ei ihan heti ymmärtänyt alussa, kun ei ymmärtänyt mikä on coteria, mutta se taisikin olla se idea.
"No. I'm going to savor you, Zoe, for as long as you'll let me.
When you're ready to beg for it, then I'll give it to you." - John the incubi
Arvostelu: <3<3<3<
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti