Rachel Hawkins: Rebel Belle

Tästäkin kirjasta on aikaa kun olen sen lukenut. Tilasin tämän kirjan vain sen kansikuvan takia. Kuinka upea. Se on vaaleanpunainen ja siinä on rusetteja mutta, kun katsoo tarkemmin niin huomaa, että kuvassa on isketty tikari pitämään kiinni rusetista. Muutenkin pidin kirjan ajatuksesta paljon.

Rebel Belle kertoo Harper Price nimisestä tytöstä, joka on itse täydellisyys. Täydelliset arvosanat, täydellinen perhe, täydelliset ystävät ja tietysti täydellinen poikaystävä ja mikään ei voi pilata tätä täydellisyyden määrää. No tietysti voi... Ja pitääkin mikä se sellainen kirja olisi, jossa kaikki olisi täydellistä. Eli koulun tanssiaisissa Harperin mennessä vessaan tuleekin vessaan koulun talonmies taistellen sapelein historian opettajaa vastaan. Ei siinä kaikki talonmies kuolee ja siirtää voimansas ja raskaan taakkansa Harperin harteille.

Vähemmästäkin tulee olo, että mitähän ****** mutta tämä lyö kyllä kaikki kirjat laudalta. Asetelma oli todella outo ja siis Harperistahan tulee Paladin, eli hän saa super voimakkuuden ja kestävyyden. Eipä hän oikeastaan koko kirjan aikana tunnu voimiaan käyttävän, vaan välttelee niiden käyttöä. Ymmärrettävää, mutta kirjan juonikaari on niin kulunut, että ihan itketti. Ooh la la päähenkilö saa maagisia voimia -> hänen elämän tehtäväkseen tulee suojella vihaamaansa henkilöä -> Hän saa kuulla mentorilta voimistaan ja häntä koulutetaan -> Loppuhuipennukseksi viimeinen taistelu -> ja ooh maailma on pelastettu. Oikeasti?

Kaiken tämän edellä mainitun lisäksi kirjaan on vielä sotkettu kreikan mytologian oraakkeli. Joka ei mitenkään liity paladineihin. Ja oraakkelit olivat palvottuja, ei vanottuja ja heitä ei pelätty, ja jotenkin Kreikka ei sopinut kuvaan. Kirjan kerronta tyyli oli minusta myös rasittava, sillä Harper selitti asioita sinulle lukijalle. Välillä taas kerrottiin tapahtumista normaalisti, ja ei pysynyt enää mukana, että miten päin tässä ollaan.

Harper oli ihan mukava hahmo, mutta vaikutti hieman pinnalliselta, ja ei lopultakaan tuntunut syvälliseltä hahmolta, johon olisi jotain samaistuttavaa. Jotenkin tuli jopa mieleen se ilkeä blondi koulusta, joka arvostelee muita. Romantiikka kirjassa ei herättänyt minuun tunteita, ja se sai vain ajattelemaan, että hei haloo. Tietysti kaksi toisiaan niin kovasti vihaavaa rakastuu toisiinsa. Se on tätä kohtaloa ja viha-rakkaus-suhdetta. Mitään syvällisempää ei sitten löytynytkään tästä suhteesta. Eikä koko kirjasta. Ei ainoatakaan ajatusta, jonka voisin laittaa quoteksi. Minusta ehkä vähän säälittävää... ja kertoo paljon kirjan pinnallisuudesta jälleen.

David oli kyllä kiva hahmo, mutta vaikutti vähän nössöltä. Hän ei oikein tuntunut ottavan omasta elämästään mitään ohjia ja antoi vain kaiken tapahtua tai hyväksyi ne hiljaa. En siis pitänyt oikein hänen hahmostaankaan, joten kun lukee kirjaa, jonka päähenkilöstä eikä edes miespäähenkilöstä liiemmin välitä, niin eipä siitä lukemisesta tule mitään.

Lopetus oli jopa ylidramaattinen ja jätti selkeästi viestin: Osta seuraava kirja! En oikein pidä siitä, että tulee olo että käsketään ostamaan seuraava kirja. Toisekseen loppu asetelma oli loppujen lopuksi naurettava ja jotenkin eni jäänyt halua lukea seuraavaa osaa.

Ilmeisen selväksi on käynyt etten pitänyt kirjasta kovinkaan paljoa. Plussaa tulee siitä, että käytettiin paladineja, ja sekin oli kyllä säälittävä yritys, joka lopahti ensialkuun.

"I feel like now would be a good time to use the F-word." -David

Tuo quote kyllä sopii mielipiteeseeni kirjasta...

Arvostelu:<3<3