Miksi aina ihastun iki hyviksi kirjojen antagonisteihin... Pidin todella paljon Lokista ( ja hänen tyttärestään) niin hetkinä, kun hän esiintyy. Se myös tarkoituksellista, että Lokista pidetään, onhan hän mestari puhumaan, mutta samalla tavalla, kuin pidän Jokerista ja Harley Quinnistä pidin myös Lokin hahmosta, ja se muistutti omalla tavallaan Jokeria. Heitä kumpaistakin risoo täydellisyys ja asiat, joiden sanotaan olevan mahdottomia.
"The gods don't even pretend to deal in good and evil. Magnus.
It's not the Aesir way. Might makes right." -Loki
Täytyy sanoa, että en aivan hirveästi pitänyt kirjan Viikinki jumalista ja välillä tuntui, että Loki on ainoa jumala, jolla aivosolut eivät vielä kokonaan ole harmaantuneet, vaan että hän on ehkä ainut, joka vielä niitä käyttää. Kirja tarjosi paljon mielenkiintoisia jumalia, mutta jotenkin he tuntuivat laiskoilta ja hieman pölyttyneiltä, jos näin voi elävistä jumalista sanoa.
Mainittakoon myös Ratatosk orava jumala :3 Tässä hänestä lause, joka saa ehkä pelkäämään oravia.
"The squirrel's battle cry pierched my eardrums. A thousand insults were packed into that one sound, all of them invading my brain, drowning out any rational thought."
-Magnuksen mietteitä Ratatoskristä.
Omalla tapaansa minua ärsytti, että jo näin aikaisessa vaiheessa sarjaa yhdistetiin eri mytologioiden maailmat. Omalla tavallaan on vaikea kuvitella, miten ne toimivat yhteen, mutta odotan innolla selitystä ja sitä, miten esimerkiksi selitetään sielujen siirtyminen tuon puoleiseen.
Kaiken kaikkiaan nopea tempoinen teos, joka vetää mukaansa, ja tuo Viikinki jumalat lähelle ja tutustuttaa vaikeaselkoisen mytologian selkeästi lukijalle. Itselleni on aina ollut vaikea ymmärtää eri tuon puoleisia sekä yhdeksää eri maata saatika muistaa niiden kaikkien nimiä, mutta tämän kirjan avulla muistan Midgardista Musppelheimiin sekä kuinka Yggradsil = maailmanpuu niin sanotusti toimii.
Päähenkilömme on ihana neljättä seinää rikkova puolijumala Magnus. Oli ihanaa, että Riordan oli valinnut vähemmän tunnetun jumalan (Siltikin erittäin tärkeän sellaisen) Magnuksen isäksi, ja näin ollen rikkoi oman tyylinsä laittaa pääjumalia päähenkilöidensä verilinjoihin. Magnus on siinä mielessä upea henkilö, että hän poikkeaa paljon tavallisesta päähenkilöstä. Hän on elänyt kovaa elämää ja joutunut kulkemaan osittain yksin vaikeitakin aikoja elämästään, mutta on ihanaa nähdä, kuinka hän saa perheen ympärilleen ja ei siltikään muutu nössöksi, vaan pitää omasta omintakeisesta persoonastaan kiinni.
"Something in my chest curled up and died -
possibly my hope that there was any kind of justice in the universe" - Magnus
Arvostelu:<3<3<3<3<
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti